Ehkä ehjempi huomenna

Yksi viiva

Joskus Virva itki, kun sosiaalisen median päivityksissä tuli vastaan raskausuutisia ja  kuvia pienistä lapsista, tai kun hänen naapuritalonsa lapset leikkivät pihalla.
Tämä johtui Virvan lapsihaaveista, halusta saada oma lapsi. Sitä hän oli halunnut muutaman vuoden ajan.

Nyt hän oli taas tekemässä raskaustestiä ja elättelemässä toivoa.
Hän tiesi, että mahdollisuus raskauteen oli hyvin pieni. Olihan hänellä edelleen kierukka.
Silti jokin pieni jännitys Virvan sisällä nosti päätään, kun hän ajatteli mahdollisuutta raskaudesta.
Kuukautiset olivat olleet myöhässä, oli ollut pahoinvointia ja teki mieli syödä suolakurkkuja suoraan purkista.

"Ooksä valmis jo?" Janna kysyi ja koputti vessan oveen.
He olivat keksineet pelata raskaustestirulettia, jossa kummankin tekemä raskaustesti sekotettaisiin ja sattuman kaupalla nostettaisiin jompi kumpi testi kupista.

"Joo joo, laitan just housuja jalkaan", Virva vastasi, pudotti raskaustestin kippoon, nosti housut ja veti vessan.
Käsienpesun jälkeen hän hengähti syvään ja tarttui oven kahvaan.
Tyttö väläytti Jannalle vienon hymyn ja hypähti istumaan eteisen lipaston päälle.

Vatsassa väänsi, kun hän nosti toisen raskaustesteistä sokkona kiposta.
Hän ei voisi itkeä, ei ainakaan kun Janna olisi vieressä.
Kukaan tytön ystävistä ei tiennyt, kuinka kovasti Virva halusi lapsen.
Edes Jooalle hän ei ollut kertonut, kyllähän hän oli kertonut ehkä haluavansa lapsia ja elätellyt mielessään toiveita lapsista.

"Tää on nega", Janna sanoi ja heilutteli liuskaa Virvan silmien edessä.
Sitten hän käänsi oman liuskansa itseään päin.
Juuri niin kuin hän oli arvellutkin, yksi viiva kahden sijasta.

"Tää kans", Virva totesi ja laski liuskan pettyneenä pöydälle.
Hänen ei tehnyt mieli juhlistaa sitä, että voisi viettää vielä yhden kesän rellestäen baarien terasseilla tai polttaa ketjussa tupakkaa yöllä huoltoaseman pihalla.
Hän halusi työntää lastenrattaita lenkkipolulla, käydä vauvauinnissa ja katsoa, kun lapsi ottaa ensiaskeleensa kävelytukea vasten.

Kun Janna vihdoin lähti ja Virva kuuli rappukäytävän oven kolahtavan kiinni, alkoivat kyyneleet valua tytön poskia pitkin.
Tuntui siltä, että maailma olisi romahtanut.
"Ehkä ensikerralla", tyttö kuiskasi ja valahti eteisen lattialle polvilleen.

24.1.2023