Ehkä ehjempi huomenna

Haamu

Virva palasi pihalta, päästi koirat valjaistaan vapaiksi ja avasi WC:n oven.
Hän tarttui pesukoneen päällä lepäävään tikkuun ja käänteli sitä kädessään.
Sitten silmät tarkentuivat johonkin, mitä hän ei osannut vielä odottaa.

Sydän jätti lyönnin välistä ja kyyneleet kihosivat silmiin.
Aivan kuin tyttö näkisi tumman viivan vieressä toisen, hailakan punaisen viivan.
Voiko se olla?

Virva kaivoi puhelimen taskustaan ja näppäili Maijalle viestin ja liitti siihen kuvan.

"Sos sos sos sos kato"

Maijan nimen alapuolelle ilmestyi pian teksti paikalla ja yhtä nopeasti siinä luki kirjoittaa...

"Mitäää!??? Toi on ihan selkee haamu!"
"Ei voi olla viivan paikka kun punertaa"

Nyt Virvan kädet todella tärisivät.
Hän veti syvään henkeä.
Hetken tyttö joutui keräämään itseään ennenkuin astui ulos vessasta.
Jooa paistoi munkkeja keittiössä ja katsoi Virvaa kysyvästi.

"Kato", tyttö sanoi ja kaivoi kämmenensä sisältä tikun. Antoi sen Jooalle käteen ja pieni hymynkaarre nousi uudelleen huulille.

"Tässä on kaks viivaa", Jooa sanoi ja ojensi testin takaisin.

"Se ei oo ovulaatiotesti", Virva joutui täsmentämään. Hän oli tehnyt muutamia ovulaatiotestejä selvittääkseen tuon mystisen päivän ajankohdan.

"Anna takasin", poika käski ja katsoi testiä uudelleen. Sitten hän kaappasi tytön halaukseen.
Kumpikaan ei sanonut sanaakaan, mutta he tiesivät sen.
Sen, mitä muut eivät vielä tienneet

29.4.2023