Ehkä ehjempi huomenna

9.7.-22

Hetken mietin, että kehtaako tätä julkasta edes. Siivoilin alkuperäistä versiota, koten olkaa hyvät.

"Mies ottaa, minkä mies haluaa", Lauri kuiskasi Virvan korvaan ja suuteli Virvaa huulille.
Virva tunsi samaan aikaan outoa, suurta ja selittämätöntä halua tuota nuorukaista kohtaan, mutta jokin hänen sisässään yritti estää.

"Mene makkariin", mies käskytti tyttöä uudelleen ja Virva totteli.
Makuuhuoneessa Lauri panoi hänet vasten vaatekaapin ovia ja riisui tyttöä päättäväisesti.
Niinkin päättäväisesti, että Virvan lempihuosujen nappi kierähti sängyn alle.

Pian kaksi nuorta vartaloa oli kietoutuneena toisiinsa sijaamattomassa vuoteessa.
Laurin keho vasten Virvan kehoa, toinen käsi tytön vierellä ja toinen piteli tyttöä tiukasti ranteista Virvan käsien ollessa hänen päänsä yläpuolella.
Huulet vasten huulia he suutelivat kiihkeästi, kunnes Lauri irrottautui suudelmasta ja jäi asentoon, josta katsoi tyttöä silmiin.

Virva katsoi nyt poikaa ensimmäistä kertaa kunnolla. Pojan vihreät silmän kimmelsivät kuin tähdet aamuyön hämärässä.
Pieni sänki reunisti kasvoja, pitkät hiukset valuivat sotkuisina leukalinjan kohdalla ja huulet olivat kuroutuneet pieneen virneeseen.

Yht'äkkiä Lauri kohotti kätensä ja läpsäisi tyttöä poskelle.
Lyönti kirpaisi ja tyttö voihkaisi nautinnon ja kivun sekaisin tuntein.

"Vitun huora, mä tiedän että sä nautit tosta", Lauri ähkäisi ja käänsi tytön päälleen.
Hän työnsi tytön pystympään ja otti tämän pään käsiensä väliin. Silitti vielä punaisena hehkuvaa poskea ja sitten löi uudelleen.
Tämä lyönti sattui aikaisempaa enemmän, mutta Virva ei reagoinut. Hän vain Virnisti Laurille, joka puri huultaan ja työnsi itseään yhä kiivaamassa tahdissa vasten Virvaa.

Hetken kuluttua poika lopetti, ja katsoi tyttöä.
"Mä menen nyt keittiöön, ja sä tulet mukaan", Lauri totesi ja kampesi itsensä pois tytön päältä.
Virva käveli kiltisti perässä ison asuntonsa keittokomeroon ja katseli alastonta Lauria.
Lauri ei ollut lihaksikas, ei mikään lihavakaan.
Useamman vuoden viikottainen alkoholin juonti näkyi kyllä vatsassa, mutta kädet ja jalat olivat lihaksikkaammat. 
Poika oli lyhyt, ehkä sataseitsemänkymmentäviisi senttimetriä pitkä.

"Mitä sä odotat, polvilles siitä", Lauri sanoi. Hänellä oli kädessään kahvaton muumimuki.
Tuon mukin Virva oli saanut äidiltään lahjaksi.

Tyttö totteli. Kova laminaattilattia tuntui ikävältä polvia vasten, mutta hän keskittyi vain siihen ettei oksentaisi.
Lauri nai tyttöä päättäväisesti, mutta hitaasti työntäen itseään jokaisella työnnöllä syvemälle tytön kurkkuun.
Kun Virva hidasti tahtia, heitti Lauri vedet hänen naamalleen.

"Käskinkö mä lopettaa? Sä imet niin kauan kun mä pyydän", poika virnisteli ja tyttö jatkoi.
Tilanne hävetti Virvaa, mutta samaan aikaan häntä kutkutti ajatus siitä, kuinka Kaapo saattaisi hetkenä minä hyvänsä tulla kotiin hakemaan tavaroita ja nähdä heidät.

Lauri tarttui tyttöä hiuksista ja voimmaakkalla, mutta samaan aikaan varovaisella otteella nosti tytön ylös lattialta.
Hän siirsi Virvan vasten tiskipöytää, liikkutti tytön jalat erilleen ja asetteli itsensä uudelleen asemiin.

"Mitä jos Kaapo saa tietää", tyttö henkäisi ja Lauri vetäisi tyttöä kovemmin hiuksista. Niin kovaa, että Virvan pää osui astiakaapin reunaan.
"Ei saa, sitä paitsi tää on sen vika kun ei se sulle kuitenkaan anna", Lauri murahti ja jatkoi siitä mihin jäl.

Kylmä tiskipöytä painoi vatsaa ja päässä jomotti, mutta Virva nautti.
Juuri kun Virva oli tuntemassa tuon hyvän olon syleilyn kehossaan, ehti Lauri saavuttamaan huippunsa ensin ja vetäytyi ulos Virvasta hengästyneenä.

Virva naurahti ja käveli kylpyhuoneeseen, avasi suihkun ja antoi suihkun huuhdella hänestä viimeisetkin katumuksen pisarat pois alastomasta kehostaan.

Kirjoitettu 19.8.2022