Ehkä ehjempi huomenna

Melankolia (1)

Ajattelin julkaista tänne pienen pätkän ikuisuusprojektia, minkä kirjoittamista aloittelin yläasteella.
Tämäkin pätkä lienee muistaakseni niiltä ajoilta, jostain ehkä viiden vuoden takaa.
15-vuotiaan tyllerön kirjoitus, jes wau.

Koskaan en saanut näitä julkaistua prologia lukuunottamatta (minkä myös poistin, ahdisti :D) vaikka lukujakin kertyi kymmenkunta luonnoslehtiöön odottamaan läpilukua ja parantelua.
Nauttikaa tai vaihtoehtoisesti hävetkää ja kärsikää.

********
Kun yksi päivä astuin kauppaan niin musta tuntui siltä, että jokainen siellä oleva tuote vain muistutti susta tai sun olemattomuudesta.
Mun päässä jyllää edelleen vaan se  takova ajatus siitä, että en heräisi enää sun vierestä tai katsoisi sun kanssa jotain turhia kissavideoita joista sä tunnuit niin kovin pitävän.

   Juomien kohdalla mä silmäilin muutamaa värikästä tölkkiä,  ja poimin yhden niistä ja kohautin olkiani.  Kyllä mä yhdellä lonkerolla pärjäisin. 
Lopulta tiputtelin koriini summanmutikassa kaikenlaisista elintarvikkeita ja muutaman alkoholipitoisen juoman lisää. 

Kassalla oli tällä kertaa poika, jota en ollut aiemmin edes nähnyt näillä kulmilla - saati sitten mun lähikaupan kassalla.
Pojan vaaleat, lähes kusenkeltaiset hiukset olivat kiharalla ja yrittivät tunkeutua pojan naamalle.  Kassapoika ähersi kuittikoneen parissa ja sen suusta kuului välillä litanja kirosanoja.

"Voi vittu", Kassapoika älähti kun astuin kassalle, mutta mut huomattuaan sen hieraisi nolostuneena niskaansa ja avasi suunsa uudelleen;
"Tai siis moi".
Katsahdin poikaa ja virnistin,  kun se rupesi ottamaan hintoja mun tuotteista.
"Tuleeks vielä muuta?" se kysyi ja katsoi mua tutkivasti.
"Joo, maksiaski lämän punasta", mumisin ja sormeilin taskussa olevaa luottokorttiani.
"Kuustoist viisviis, onko etukorttia?" Poika töksäytti vaikka näki varsin hyvin, ettei mulla sellasta olisi. Pudistin päätäni ja käytin lähimaksua, noukin ostokset reppuuni ja tungin tupakka-askin takataskuun. 
Katsahdin pojan nimikylttiä vielä pikaisesti. Sen nimikyltissä luki pienellä fontilla SANTERI.

Mulla olisi illalla taas käynti psykiatrilla,  niitä rutiinitapaamisia joilla vain kyseltiin että "Onko kaikki hyvin?", "Miten koulu, ystävät? Entä parisuhde " ja sitä rataa. Samaa paskaa joka kerta.

                              ****

Rupesin käymään ulkona, psykiatri kertoi että se piristäis.
Kyllä se toimi, kävin myös useammin siinä pahaisessa Siwassa.
Se kassapoika näytti olevan siellä aina, ja sain pojalta aina tuttavallisen hymyn astuessani kauppaan.

Pysähdyin makeishyllylle ja poimin kaksi suklaapatukkaa käteeni. Katsoin vielä karkkipusseja, mutta tyydyin suklaaseen. Muuta en tarvinnut, sillä tällä kertaa jääkaapissani oli muutakin kuin kellertävä valo.
"Onks kuittikone reistallu viimeaikoina", virnistin ja Santeri puisteli päätään.
"Ei. Siitä oli paperi loppu", se sanoi ja ojensi mulle kuitin. Otin kuitin ja unohduin katsomaan pojan vihreitä silmiä hieman pidemmäksi aikaa.
"Jees jees, hyvä juttu", sanoin ja heilautin kättäni kassapojalle. Sen silmissä käväisi kummastunut katse.
"Aatteliksä jättää nää tänne?" poika huudahti ja näytti kahta suklaapatukkaa kädessään. Olin jo melkein ovilla ja käännyin takaisin kassan suuntaan.
Voi vittu.
"En", huokaisin kiusaantuneena ja kävelin hakemaan unohtuneet ostokseni Santerilta.
"Kiitti. Ja hyvää loppupäivää", sanoin tällä kertaa marssien suoraan ulos ovesta.
Mä olin ihan varma, että se nauroi mulle tälläkin hetkellä.

Uskalsin huokaista helpotuksesta vasta kun mä pääsin ulos sieltä kaupasta.
Kaivoin taskusta taittuneen tupakan ja lähdin kävelemään vastarakennettua kerrostaloa jonka seinustaa pitkin kiipeilevät murattikasvit olivat kuihtuneet alati kiristyvän pakkasen vuoksi.
Olihan se tavallaan kaunista, muuten koko valkea kerrostaloalue hohti uutuuttaan. Kaikki talot olivat kopioita toisistaan; valkoiset seinät, lasitetut parvekkeet -toki asukkaat olivat koristaneet joulun aikaan parvekkeensa, ja muutamissa kateissa välkkyivät edelleen kirjavat jouluvalot.
Milloinkohan ottaisivat pois, kun mentiin jo uudenvuoden paikkeilla.