Sydän Jota Rakastan [Olli & Aleksi] (2) [VALMIS] ✔️

5. Herää, mä tarviin sua

Aleksi:

Tommi oli nukkunu yön sohvalla ja katto mun perään etten vaan telo itteeni tai muuta. Nyt oltiin lähdössä takaisin sairaalalle.

Matka tuntui ikuisuudelta, halusin Ollin luokse! Entä jos jotain olikin sattunu ja Olli? Ei kyllä mulle ois ilmotettu heti! Saavuttiin sairaalalle Tommin kanssa, nopeesti löysin tieni Ollin luokse.

"Olli rakas oon tässä, kävin kotona nukkumassa.." sanoin
"Voitko herätä, tarviin sua.." sanoin, kyynel valui mun poskelle
"Olli herää sitte kun se on levänny tarpeeks.." Tommi sanoi

Kului pari päivää kun lääkäri tuli kertomaan että Ollia voisi alkaa herätellä pian koska aivopaineet oli lähteny laskuun.

Minä istuin Ollin vieressä ja katselin kun se nukkui, miten ihana olisikaan kun tuo heräisi nyt, mutta ei ihan vielä.

Timeskip, Olli herää vihdoin

Nyt oli se päivä kun Olli vihdoin heräisi, jätkät seiso mun vieressä ja itse istuin kärsimättömänä kun seurasin lääkärien puuhia.

"Voit yrittää puhua Ollille.." lääkäri sanoi

Nousin ja istuin sängylle ja otin Ollia kädestä

"Rakas, voisitko sä herätä.." sanoin, vielä ei tapahtunut mitään
"Herätyys Olli, päiväuni aika meni jo.." Joonas heitti

Tunsin kevyen puristuksen mun kädessä
"Jatka Joonas, Olli puristi mun kättä.." sanoin
"Ollii, herätys senki laiskamato!" Joonas jatkoi

Taas tunsin puristuksen mun kädessä, mutta vieläkään tuo ei avannut silmiään.

"Olli rakas, avaa sun silmät.." sanoin
"Voi mennä hetki ennen kuin Olli on täysin hereillä, tulen jonkun ajan päästä käymään uudestaan.." lääkäri sanoi
"Olli kiltti, haluun sut hereille.." sanoin
"Kuulit mitä lääkäri just sano, Olli herää varmasti kohta.." Tommi sanoi

Aikaa kului jälleen ja nyt Olli alkoi liikkua, pian tuo availi silmiään ja tuijotti ympärilleen

Olli:

Mitä hittoo just tapahtu? Ihan kun oisin nukkunu pari päivää putkeen, jotenkin pakotettuna?

Vihdoinkin mun keho alko toimia ja sain mun silmiä auki, edelleen olin sairaalassa, mutta ei hajuakaan mikä päivä tai paljon kello oli.

"Iltapäivää.." kuului tuttu ääni, taisi olla Niko
"Mi-mi-mitä tapahtu?" sain kysyttyä
"Olit pari päivää lääkeunessa.." Joonas tuntui sanovan
"Ale ei oo poistunu sun vierestä mihinkään.." Joel sanoi
"Ale?" kysyin
"Oon tässä rakas.." Aleksi sanoi
"Kuka Ale?" kysyin, tiesin kyllä että tää pieni vitsi kostautuu myöhemmin
"Että mitenkä oli?" Joonas kysyi
"Sä et muka muista mua?" Aleksi kysyi, näin kun tuo pidätteli kyyneliään
"Sä muistat kaikki muut paitsi Alen?" Niko kysyi

Vaan hetki ja Aleksi lähti huoneesta itkien, Joel perässään

"Sellanen sitte tähä väliin, hienoa Olli.." Tommi sanoi
"Olihan toi huono vitsi?" Niko kysyi
"Urpo, sä et voi laukoo tommosta.." Joonas sanoi

Nyt taisin mennä liian pitkälle, Aleksi on kuitenki mulle se mailman tärkein ihminen ja nyt se varmaan itki tuolla jossain Joelia vasten.

Aleksi:

Olli oli just heränny ja täräytti ettei tunne mua, siinä vaiheessa aloin pidätellä mun kyyneliä, hetki tuosta niin itkin käytävällä, pian Joel olikin mun luona

"Shhh, rauhotu Allu, toi on aika yleistä kun herää nukutuksesta.." Joel sanoi
"Miks se sit muisti teidät muut?" nyyhkytin
"Ihan rauhassa, mennään kohta takas tonne.." Joel sanoi

Keräsin hetken itteeni ja lähdettiin takaisin Ollin huoneeseen. Avasin oven ja astuin sisään.

"Anteeks muru tosta, ei ollu tarkotus.." Olli sanoi
"Tuu tänne sieltä.." Olli jatkoi

Joel tönäs mua kevyesti takaa ja sai mut liikkelle, pian olinkin sängyllä Ollin vieressä ja halasin tuota.

"Jos me jätetään nää sopimaan, ilmottele ku pääset himaan.." Niko sanoi
"Ettekä sitte alota mitään pervoo.." Joonas heitti

Taidettiin molemmat irvistää Joonakselle ennen kun ne lähti, nyt oltiin kahen, vain minä ja Olli.

"Anteeks et mä tollee pelleilin.." Olli sanoi
"Ei ollu yhtään kiva, luulin oikeesti ettet muista.." sanoin
"Mut unohetaanko toi ja ollaan vaan.." Olli sanoi
"Hei siirrä vähän persettäs, oot mun tipan päällä.." Olli jatkoi
"Oho hupsista.." sanoin ja siirryin

Vielä saman päivän aikana Olli lähti kävelemään, alkuun tietty vähän epävarmasti, mutta hiljaa me käveltiin käytävän päästä päähän ja takaisin huoneeseen.

Tästä pari päivää ja oltiin koko porukalla hakemassa Olli kotiin.

"Ei sit hiihdetä liian kovaa.." Joel sanoi
"Tuolinne sir!" Joonas laukaisi kun tuli pyörätuolin kanssa
"Älä viiti, kyllä mä pystyn kävellä.." Olli naurahti
"Mut hoitsu käski.." Joonas jatkoi
"No sit varmaan pitää totella.." naurahdin

Lopulta Olli suostu istumaan alas ja lähdettiin kohti hoitajien tilaa

"Jos yhtään tuntuu että jokin ei oo kohdallaan niin soittoa tänne.." hoitaja sanoi
"Joo, mut tää lähti nyt! Kiitos ja anteeks.." Olli sanoi

Yllättävän nopeasti koko jengi oli Tommin auton luona ja istumassa kukin missäkin. Olli taisi nukahtaa lyhyen matkan ajaksi mun kylkeen kiinni.

"Noni, Mateloiden pysäkki.." Tommi huikkasi ededtä, tönäisin kevyesti Ollia ja tuo heräsi.

"Soitatte jos tulee jotaki!" Tommi vielä huikkasi ennen kun ovet meni kiinni ja auto ajo pois.

... ... ...

Noniin Olli on taas menossa mukana <3

740 sanaa ja matka jatkuu!