Sydän Jota Rakastan [Olli & Aleksi] (2) [VALMIS] ✔️

49. Adoptio ❤️

Olli:

Oltiin vihdoin ja viimein tehty iso päätös, oltiin nimittäin laitettu adoptio paperit vetämään. Meidän perhe kasvaisi jossain vaiheessa ainakin yhdellä muksulla jos kaikki menee niinkuin pitää.

Tosin ongelmiakin oli, kun käytiin ekan kerran adoptio toimistolla, meille naurettiin osittain päin naamaa. Piti todistella että minä ja Aleksi oltiin pari ja naimisissa, vasta sen jälkeen meitä alettiin kohdella kuin ihmisiä.

"Katotaan kuinka kauan tässä menee.." Aleksi sanoi
"Kauan, ne ei kato homopareja vieläkään hyvällä.." huokaisin
"No sit me odotetaan, on tässä aikaa.." Aleksi sanoi

Treenikämppä

"Hei, meillä ois teille kertottavaa.." sanoin
"Jos hyvin käy niin meitä on jossain vaiheessa kolme Matelaa.." Aleksi sanoi

"Noni, te laitoitte paperit vetämään.." Joel sanoi
"Mäki haluun.." Joonas valitti
"Ehkä meki voidaan koittaa, mut ei vielä.." Niko sanoi
"Sä oot tylsä.." Joonas valitti
"Mä en oo ihan vielä valmis muksuun, mut ehkä tässä pian pääsee itekki vaipanvaihtoon.." Niko naurahti
"Kannattaa ehkä kuitenki laittaa, meillä oli aika homma todistella yhtä sun toista.." sanoin.

Jäätin hetkeksi säätämään ja juttelemaan, kunnes minä ja Aleksi lähdettiin kotiin. Nyt alkoi sitten se jännittävin osuus, milloin tulisi tieto että meidän perhe kasvaa.

Kului kuukausi, toinen, kolmas eikä mitään kuulunut. Kunnes yksi päivä saatiin kutsu haastatteluun ja muihin adoptioon liittyviin juttuihin. Meidän juttu nytkähti askeleen eteenpäin.

Aika kului hitaasti, aivan liian hitaasti.

Timeskip 6 kk

Aleksi:

Oltiin just päästy kotiin kaupasta, meinasin kompastua kynnykseen kun päästiin sisälle, nähtävästi postikin oli tullut.

Katoin nopeesti ne läpi mutta mun silmät jumittu yhteen kuoreen ihan huolella, kuoren kulmassa luki: Adoptio toimisto

"Olli, tää on se kirje mitä ollaan odotettu.." hihkaisin
"Voisko se nyt olla se?" Olli kysyi
"No avataan tää.." sanoin ja koitin rauhottua

Mentiin olkkariin vierekkäin istumaan ja aloin räveltää kuorta auki, moment of truth!

Vilkaisin Olliin päin ja tuo minua.

Jo ekan sanan kohdalla aloin kyynelehtiä, nytkö tää tapahtuu?

(emmä osaa olla mikään virallinen, joten tää ei kuulosta millään tapaa oikeelta!)

"Hyvät Olli ja Aleksi, meillä on ilo ilmoittaa että hakemuksenne adoptoita lapsi, on hyväksytty!"

"Teille on tulossa noin kahden kuukauden sisään, vuoden vanha tyttö, jolta puuttu nimi, joten valitkaa sellainen."

"Meistä tulee vanhemmat, Olli meistä tulee vanhemmat.." sanoin kyyneleitä pidätellen
"Ihanaa, meistä tulee pieni perhe.." Olli sanoi myös kyynelehtien
"Kertotaanko jätkille nyt heti, vai otetaanko?" kysyin
"Annetaan niiden huomata, ei ne voi erehtyä.." Olli sanoi

Treenikämppä pari päivää myöhemmin

Yritettiin mennä normaalisti treenikselle, mutta ei ihan onnistuttu, ei vaan osattu olla normaalisti.

"No nyt paistaa hymy ovelta asti, noi on joko pannu ihan kunnolla tai sit.." Joel heitti
"No kertokaa nyt!" Joonas sanoi
"No tuotaaa.." aloitin
"Meille tulee ihan pian vuoden vanha tyttö vailla vanhempia ja nimee, meidät hyväksyttiin vihdoin.." Olli sanoi
"Siistiä, onnee tuleville vanhemmille.." Tommi sanoi
"Onnee hei, tuutte sitte heti näyttää sen ihmeen.." Niko sanoi
"Öhöm, Nikon iskän vaistot heräs.." Joel naurahti
"Turpa kiinni.." Niko älähti
"Mäki haluun muksun!" Joonas huusi
"Tästä on puhuttu, ei oo vielä oikee aika.." Niko sanoi

Mentiin sohvalle istumaan, mutta mun hymystä ei vaan tullut loppua tai yleensäkään työnteosta.

"Ale hei, sun naama jää kohta tollaseks jos sä et lopeta tota hymyilyä.." Joel heitti
"Anna nyt toisen nauttia uutisesta.." Tommi sanoi

Siirryin Ollin viereen ja sen haliin, vihdoin meidän unelma oli toteutumassa, vihdoin meistä tulisi kokonainen perhe.

Kotona riitti uutisen jälkeen järjestettävää, piti hommata vaikka mitä meidän pikkuselle, molemmat alko liiotella ihan kunnolla, mutta nopeasti makkari oli siinä kunnossa että pieni ihme voisi tulla kotiin, vessaan oli tehty tilaa hoitopöydälle ja muille tärkeille jutuille.

Söpöjä vaatteita oli ostettu ja laitettu niille varattuun lipastoon, oltiin molemmat luettu ihan jäätävä määrä erilaisia vauva kirjoja ja tehtiin tuttavuuta erilaisiin juttuihin.

Nyt pieni ihme voisi tulla kotiin, kotiin jossa sitä rakastetaan ja se saisi ympärille kasan rakastavia ihmisiä, sekä perheiden ja bändin muodossa.

... ... ...

Sain tän idean jo edellisen kirjan aikaan, mutta se jäi siitä pois, joten se on nyt tässä! <3

630 sanaa, vielä ois yks luku jäljellä! <3

Vika luku tuleeki vähän nopeemmi ku normaalisti, tuli yllättävä meno, enkä haluu jättää tätä roikkumaan, joten joskus 18 ja 19 väillä jos ei tuu lisää muutoksia!