Sydän Jota Rakastan [Olli & Aleksi] (2) [VALMIS] ✔️

17. Soittakaa ambulanssi!

Olli:

Oltiin just soitettu keikka aivan mielettömälle jengille, koko porukka oli ihan fiiliksissä tuon jäljiltä.

Meillä oli hotelli majoitus tässä välissä, koska ei tarvinnu siirtyä tuplakeikan takia mihinkään. Oltiin matkalla hotellille.

"Ja sitte nukkuu.." Joel sanoi
"Älä yritä, et sä nuku kuitenkaan.." heitin
"Ihan varmasti Hokka menee nukkuu.." Tommi jatkoi

Äkkiä jostain kujalta hyppäsi tyyppi meidän eteen, vaistomaisesti suojasin Aleksia mun keholla, tosin hiukan liian myöhään. Aleksi ulahti ja kaatui maahan.

"Allu!" huusin ja kyykistyin tuon eteen, sivusilmällä näin kun Joel tappeli hyökkääjän kanssa, mutta otti osumaa itsekkin

"Allu, kuuletsä!?" huusin paniikissa
"Sattuu.." kuului valitus
"Soittakaa joku lanssi!" huusin
"Auta mua Olli.." Aleksi puhisi
"Mä oon tässä, jaksa vielä.." sanoin Aleksille

"Mitä vittua just tapahtu?" kuulin Nikon kysyvän
"Lanssi on tulossa!" Tommi huusi
"Ihan rauhassa, hengitä.." sanoin Aleksille

"Joel, kävikö pahasti?" kuulin Joonaksen kysyvän
"Pintanaarmu, mut toi hullu on ainaki nipussa.." Joel sanoi
"Mite pahasti Allun kävi?" Joel kysyi kun tuli mun luokse kylkeään pidellen

Kaivoin taskusta mun huivin ja painoin sillä Aleksin vuotavaa haavaa, nostin Aleksin mun syliin ja pidin kiinni, pian alkoi kuulua sireenien ulvontaa, nyt kestä hetki niin saat apua rakas

"Kestä vielä.." sanoin, Aleksilla oli täysi työ pysyä hereillä
"Ai helvetti, huono olo.." Aleksi puhisi ja pyörty mun käsivarsille

"Apua on tulossa!" Tommi sanoi ja alkoi huitoa ensihoitajille, Joel nähtävästi paikattiin tapahtuma paikalla, kaikki meni niin nopeesti.

Pian Aleksi makasi paareilla ja nostettiin ambulanssin, minä tietysti puolisona pääsin mukaan.

"Me tullaan perässä, soitan Santerille!" Niko huusi vielä perään

Niin alkoin ikuisuudelta tuntuva matka kohti sairaalaa, Aleksi oli tajuton koko matkan, ensihoitaja piti nyt huolen siitä että Aleksi oli elossa ja myös pysyi elossa.

Sairaala

Kuljin Aleksin perässä niin pitkälle kun mut laskettiin, sen jälkeen jäin yksin istumaan käytävälle odottamaan uutisia.

Jonkun ajan kuluttua jätkät ja Santeri tuli juosten mun luokse, koitin olla rauhallinen. Mut kuka pystyy tässä tilanteessa olemaan rauhallinen kun sun puoliso taistelee elämästään.

"Onks mitää uutta?" Santeri kysyi
"Se on leikkauksessa.." sanoin
"Kyllä Ale selvii, se on vahva.." Joonas sanoi
"Joonas pää kiinni! Tommi sanoi
"Sori, mun moka.." Joonas jatkoi

Kului muutama tunti kun meille vihdoin tultiin kertomaan uutisia. Olin todella levoton ja koitin pysyä järjissäni.

"Te olette Aleksin omaisia?" hoitaja kysyi
"Juu, oon Aleksin puoliso ja nää oon bändi kavereita.." sanoin
"Leikkaus sujui hyvin ja Aleksi toipuu, vielä hän on heräämössä, mutta siirretään pian osastolle.." hoitaja
"Luojan kiitos.." Joel sanoi

Tässä vaiheessa joku pato aukes ja aloin vaan itkeä
"Noni Olli rauhotu, Ale toipuu ja pääset kohta sen luokse.." Tommi sanoi
"Mähä sanoin et Ale on vahva.." Joonas sanoi

Vaan hetki kun istuin Aleksin sängyn vieressä ja katsoin kun se nukkui, jätkät seiso mun vieressä ja vaan oli siinä

Aleksi:

Ai saatana, nyt tais sattua ihan kunnolla. En todellakaan ollut ihan mukana mitä just tapahtu, sen tiesin että olin sairaalassa.

Aloin availla mun silmiä, ekat kasvot mitkä näin oli Ollin.

"Ei mitään hätää rakas, oot turvassa.." Olli sanoi
"Auts, koskee.." sanoin
"Ihan rauhassa, sut on just leikattu ja heräilet nukutuksesta.." Olli sanoi
"Tervetuloa takas.." kuulin Nikon sanovan

Olin aika hyvässä lääkepöllyssä, joten meni hetki tajuta että jätkät ja Santeri oli kaikki mun ympärillä.

"Vettä.." sanoin, heti Olli autto mut juomaan ja laski varovasti alas. Nopeasti nukahdin uudestaan.

Olli:

"Nuku vaan rakas.." sanoin ja annoin pusun Aleksin otsaan
"Sä jäät varmaan tänne?" Santeri kysyi
"En ollu lähössä mihinkään.." sanoin
"Niin mä aattelinki.." Santeri jatkoi

"Me lähetään hotellille, soita jos tulee jotaki.." Niko sanoi
"Joku vois tuoda mulle laturin, lataan molempien puhelimet.." sanoin
"Mä voin jättää mun tänne, kannan sitä muutenki mukana.." Joonas sanoi
"Kiitti.." sanoin

Niin jäin kaksin huoneeseen Aleksin kanssa, seuranta laitteet piipitti muuten niin hiljaisessa huoneessa.

Istuin ihan hiljaa ja vaan tuijotin Aleksia, siinä se nyt nukkui kaiken mailman johtojen ja tarkkailu juttujen keskellä.

Huomasin kun mun puhelin tärähti, avasin lukituksen ja luin viestin: "Se idiootti jäi kiinni ja melko varmasti saa syytteen tapon yrityksestä ja istuu pitkään! ~Niko"

Näin kuluikin sitten pari seuraavaa päivää pelkästään vaan sairaalassa ollessa, missä muuallakaan olisin ollut? Aika nopeasti puhuttiin että Aleksi voisi päästä hotellille toipumaan lähelle mua ja muita jätkiä. Nyt Aleksin piti enää todistaa että se pystyi liikkumaan vessaan ja tuettuna paikasta toiseen.

(vähän nopeesti eteni tää luvun loppu, mulla niinku katos ideat järkevälle lopetukselle!)
... ... ...

Vähän hullumpi luku tähän väliin!

710 sanaa! Ja seuraava kiitos! ;)

Siinä teille dramaattinen jatko! Kukaan ei sit kivitä mua tän takia!? :o