SUMMER CAMP // l.s. // FINNISH // on hold

Toinen luku

"Winters, Tomlinson, tähän me teidät jätämme. Hymyilköön elämä teille edes hetken tässä kurjassa leirissä. Yrittäkää kestää edes yksi viikko täällä. Antakaa Spring..." harvinaisen dramaattisen oloinen, ehkä noin neljä vuotta minua vanhempi mies sanoi ja katkaisi monologinsa tarkistaakseen huoneeni numeron, "niin siis, antakaa Spring 92:lle tilaisuus. Se maksaa sen takaisin aikaa myöten, ja vaikka huoneessanne mitä todennäköisimmin ja toivottavammin on äänieristys, hauskanpito hiljentyköön kello 24. Onnea", hän vihdoin lopetti ja jatkoi matkaa muiden opiskelijoiden kanssa.

 Olin juuri saapunut TISCiin (=Tampa International Summer Camp = kansainvälinen kesäleiri jonne minut pakotettiin) ja heti minut revittiin mukaan asuntolakierrokselle. Sinänsä se oli ihan hyvä juttu, koska nyt en halunnut tehdä mitään muuta kuin mennä nukkumaan. Ja koska kaikessa on huono puolensa, kävimme jokaisen ovella.

 Tähän asti aikaa oli kulunut kaksi tuntia, ja minä todella säälin niitä, jotka asuvat Winterissä.

 Tampan kesäleiri oli jaettu neljään osaan; Spring, Summer, Fall ja Winter. Minä olin onnekas ja pääsin majoittautumaan Springiin.

 "Terve kämppis! Olen Paul Winters, kiva tavata", Paul Winters, eli kämppikseni esittäytyi kovalla äänellään ja tarjosi kättään. Tartuin siihen vastahakoisesti.

 Paul ei ollut lihava, muttei myöskään laiha. Hänestä näki, kuinka hän yritti ystävystyä kanssani ihan täysillä. Paulilla oli pitkä letti, stetson ja jonkinnäköiset cowboysaappaat.

 "Louis Tomlinson", vastasin hiljaa.

 Kaivoin taskustani huoneemme avaimet, jotka minulle annettiin yliopiston virallisen raiskauspillin yhteydessä.

 Huone ei ollut mitenkään erityisen kaunis, siellä oli tunkkaista ja seinät olivat kammottavan oranssin ja keltaisen yhdistelmän väriset.

 Löysin matkalaukkuni ja reppuni keskeltä huonetta ilmeisesti Paulin tavaroiden vierestä. Työnsin omani huoneen vasemmalla puolella olevan sängyn alle ja romahdin itse päälle.

 Ehdin ummistaa silmäni hetkeksi, kunnes Paulin jylisevä ääni kaikui huoneessamme.

 "Mitäs sanot, lähdettäisiinkös leiritoverimessuille?" Paul kysyi, siis karjui.                                          

 Leiritoverimessut olivat joka kerta pidettävä tapahtuma, jossa oli tilaisuus etsiä uusia kavereita ja löytää harrastuksia leirin ajaksi.

 Hän ei selvästikään huomannut päiväuniaikeitani tai ei vain kunnioittanut niitä, koska seuraavaksi huomasin käveleväni Paulin vieressä leiritoverimessuilla.

 Paul kiljaisi kuin pikkutyttö ja rynni stetsonharrastajien kerhon luokse. Jotain jokaiselle, kai.

 Päätin kävellä ja katsella leirialueella, jos vaikka sattuisinkin löytämään laulamisesta kiinnostuneille homoille ja maailmaa vihaaville suunnatun kerhon.

 Yllättäen sellaista ei löytynyt, joten suuntasin takaisiin asuntolaan.

Olipa jännittävä loppu.