SUMMER CAMP // l.s. // FINNISH // on hold

Neljäs luku

Moi, tähän alkuun vaan nopeesti sanon, oon tosi ilonen kun jotkut jaksaa äänestää näitä lukuja! Kiitos! Niin ja rohkeesti kommentoimaan jos jokin kohta on mielestänne hauska tai jotain, lukisin kommentteja mielelläni!

 "Sinun sänkysi? Minähän olen jo laittanut suvussa periytyneet lakanani siihen! Se on minun sänkyni! Mitä sinä edes teet täällä?" huusin raivoissani. Onneksi kello oli vasta seitsemän, koska en halunnut leiripoliiseja tänne.

 Tiedän, tiedän, seitsemältä ei yleensä valmistauduta nukkumaanmenoon, varsinkaan useimmilla kesäleireillä, mutta en keksinyt parempaakaan tekemistä.

 "Suvussa periytyneet lakanat?" Harry nauroi.

 "Ei ole hauskaa!" karjuin edelleen. Suurin osa naapureistani taisi onneksi olla vielä niillä messuilla.

 "Ihan miten vain, kääpiö", Harry naurahti ja jatkoi laukkujen raahaamista.

 "Lopeta! Ulos huoneestani! Nyt!" huusin raivoissani ja osoitin ovea. Vau, milloinkohan viimeksi olin näin hermona?

 "Tämä on minun huoneeni, joten sinun tässä kuuluisi häipyä mitä pikimmiten", Harry sanoi ja jatkoi hinaamista.

 Hengitin syvään ja laskin kymmeneen, ennen kuin kävelin tyynesti ulos huoneesta tarkistamaan numeron. Spring 92. Hah!

 "Kiitos", Harry mutisi itsekseen huoneessa.

 Nojasin ovenkarmiin ja virnuilin mahdollisimman ärsyttävästi. Tästä tulisi hauskaa.

 Harrysta, joka oli nyt noin puolessa välissä huonetta, näkyi, kuinka häntä ärsytti ja ihmetytti läsnäoloni. Naurahtelin aina kun Harry kiroili tavaroideni painosta ja kompasteli.

 Lopulta hän menetti hermonsa.

 "No? Mikä nyt on noin hauskaa?" Harry karjahti. Tästä se lähtee.

 "Älähän nyt hermostu, mutta tämä todellakin on minun huoneeni, ja minä voisin kutsua leiripoliisit jos vain jaksaisin", naurahdin pilkallisesti ja katsoin kuvitteellista rannekelloa ärsyttääkseni Harrya vielä enemmän.

 Harry avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta minä ehdin ensin.

 "Mikäli huoneesi ei ole Spring 92, olet väärässä huoneessa", sanoin. Harryn ilme venähti, mutta muodosti sitten virneen, joka puolestaan hämmensi minua hiukan. Mitäs nyt?

 "92, hah", hän nauroi ja käveli pois huoneesta, "tämä huone, inha menninkäiseni, on Spring 89-" Harry pysähtyi kuin seinään tajutessaan virheensä.

 "Niin? Mikä huone tämä on?"

 "Spring 92..." Harry mumisi.

 "Ja se tarkoittaa, että...?" ooh, ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin elämä hymyili minulle.

 "Tämä ei olekaan Spring 89. Hyvästi, kääpiö. Toivottavasti Lumikki jättää sinut huomiotta", Harry iski minulle silmää, nauroi ja sai minut jostain syystä punastumaan.