SUMMER CAMP // l.s. // FINNISH // on hold

Kuudes luku

 Varmaankin paras asia koko leirissä oli se, ettei kenenkään ollut pakko tehdä mitään. Tietenkin oli hyvä käydä kerhojen tapaamisissa, ja ruokailutkin olivat melkein pakollisia.

Melkein pakollisella tarkoitan, että jos vain muisti piiloutua oikeaan aikaan, kukaan ei huomannut puuttumistasi, koska leiriläisiä oli yli 300.

Kun tunnolliset ja nälkäiset leiriläiset olivat syömässä, minä päätin lähteä läheiselle kioskille hakemaan purtavaa. Ulkona oli mukavan lämmintä - Floridassa kun olin - joten otin vain sandaalini ja ohuen sinisen huivin.

Matkalla alas tajusin jotain kamalaa. Minun pitäisi kulkea ruokalan ohi, jos haluaisin ulos. Jos kiirehtisin huomaamattomasti sen ovien ohi, minua ei ehkä nähtäisi. Tosin, jos oikein muistin, leiriohjaajien pöytä oli ihan ruokalan lasiovien vieressä.

Otin hissin, koska en jaksanut kävellä portaita alas ja laadin suunnitelmaani.

Kun hissi vihdoin tuli kerrokseeni, ovien aukeamisessa kesti pieni ikuisuus. Sisällä oli vain yksi tyttö.

Tyttö oli pukeutunut vaaleanpunaiseen löysään kukalliseen kesämekkoon, lierihattuun ja ruskeisiin korkeapohjaisiin sandaaleihin. Hän hymyili minulle hermostuneena. Jokin kertoi minulle, että voisin luottaa häneen. Oliko se sitten tytön siro ja minuakin pienempi olemus, en tiedä.

"Eka kesä täällä?" kysyin hymyillen. Tyttö kääntyi minuun ja hymyili takaisin.

"Joo, ja eka kerta kun teen jotain sääntöjen vastaista. Eikö ruokailun väliin jättäminen olekin kapinallista?" hän vastasi virneen muodostuessa naamalleen.

Tiesin heti, että meistä tulisi hyviä kavereita. Naurahdin ennen kuin esittäydyin: "Louis Tomlinson, en halua laskea kuinka monetta kesää olen täällä", tarjosin kättäni.

"Olivia Lee. Olet ilmeisesti Englannista?", hän tarttui siihen ja hymyili. Oikeastaan, Olivia ei lopettanut hymyilemistään missään vaiheessa.

"Joo, aina Doncasterista asti", vastasin.

"Siistiä. Minä olen ihan täältä Floridasta", Olivia kertoi.

Pieni hiljaisuus laskeutui yllemme, mutten antanut sen häiritä.

"No haluaisitko lähteä hakemaan hodarit?" kysyin. Toivoin, ettei Olivia olisi ottanut sitä muuten kuin kaverimielessä.

"Tietenkin", hän vastasi.

*****

"Okei, minä piiloudun sen ison huonevehkan taakse ja sinä kipität avaaman oven merkistäni. Onko selvä?"

"Selvä kuin heinäsirkka!"

"Mitä?"

"Mitä?"

Terve kuomat!

Tässä luvussa oli aika paljon vuoropuhelua, pahoittelut jos sitä oli jonkun mielestä liikaa, mutta ainakin latasin uuden luvun.

Anyway, toivottavasti kaikilla oli hyvä keikka! Mulla oli siis ensimmäinen kerta, kun näin pojat, ja repesin kammottavaa itkuun kun poikien päät ilmestyivät näkyviin, enkä varmastikaan ollut ainoa xdd

Muutenkin keikka sujui hyvin mun kannalta, early entry-jonossa oli paljon mukavaa porukkaa, ja keikan vietinkin parin siellä tapaamani kaverin kanssa. En ehtinyt kiittää kun pitivät mua siellä keikalla kädestä ja suostuivat halattaviksi kun niin paljon jännitti, eh, mutta jos joku heistä nyt sattuisi lukemaan tätä, niin tuhannet kiitokset teille! Teitte keikkakokmuksesta upean :)