SUMMER CAMP // l.s. // FINNISH // on hold

Viides luku

Harryn lähdettyä työnsin tavarat takaisin ja romahdin sängylleni. Jo tämän päivän aikana oli tapahtunut enemmän kuin kaikkien kokemieni leirien aikana yhteensä.

Jotkut sanovat, että olen kova liioittelemaan. Ties mistä ovat senkin repineet.

Suljin silmäni ja manasin kaiken maan päällä pitkästä aikaa. Mietin kaikkea mahdollista. Mietin, kuinka kamalaa elämä oikeastaan oli minun kannaltani. Ryvin itsesäälissä ja sain ajatuksen kirjoitella ajatuksiani muista kanssaeläjistä paperille. Ensimmäinen kirjoitus oli hirvittävästä Harrysta.

Harry, ensivaikutelma:

Hän vaikutti kamalalta. En voi kieltää, ettenkö hyppäisi hänen kanssaan sänkyyn ulkonäön ja vartalon rakenteen perusteella, ja tilanne, jossa hän olikin puolialastomana edessäni oli ihan mukava, mutta fiilikseni lässähti kun hän avasi suunsa.

Tiedän, vaikutan ihan kamalalta, mutten pyytele sitä anteeksi Harryn tapauksessa.

Pääsin oikeastaan eräänlaiseen Zen-tilaan, kunnes Paul marssi sisään.

"Mitäs kämppis? Löytyikö mitään kivaa?" hän kysyi innoissaan. Paulilla oli päällään ruskea kulunut nahkatakki, jonka rinnassa oli punainen, jossa luki #STETSONLOVE.

"Ei oikeastaan", vastasin ärsyyntyneenä. Paul puolestaan nautti olostaan täysin siemauksin.

Tiesin, että koska hän oli sentään kämppikseni ja asuisi kanssani samassa huoneessa kaksi kuukautta, hänen tulisi tietää seksuaalisesta suuntautumisestani. En piileskellyt kaapissa, mutten myöskään avautunut jokaiselle vastaantulijalle.

Olisin kertonut jo kymmenen minuuttia sitten, mutta Paul ei ole sulkenut turpaansa.

"Minähän olen harrastanut ratsastusta ja stetsoneita 14 vuotta. Tai siis, stetsoneita 14 ja ratsastusta 13 vuotta. Molempia yhteensä 27 vuotta. Se kaikki lähti siitä, kun katselin äitini kanssa ohjelmia nimeltä Sydänmailla ja McLeodin tyttäret. Molemmissa oli stetsonpäitä, ja niistä minä pidin erityisen paljon. Hah, siitä tulikin mieleeni, kun olin pieni, sanoin stetsoneita lierihatuiksi. Hah hah! Huomasitko muuten uuden takkini ja tämän hauskan pinssin? Jokaiselle MRJOS:laiselle jaettiin tällaiset. Kivoja jätkiä, hah. Et varmaan tiedäkään mistä lyhenne MRJOS tulee, ethän? Se tarkoittaa Mystiset Ratsastajat Joilla On Stetsonit, hah hah. Minä keksin lisätä sanan mystiset, koska se luo katu-uskottavuutta. Kutsumme toisiamme nimillä Mr. Jos 1, Mr. Jos 2, Mr. Jos 3..." tässä vaiheessa suljin korvani.

Paul ei varmaankaan huomannut, kun kävin suihkussa, sillä kun tulin takaisin hän selitti edelleen jostain tyhjänpäiväisestä.

"Ai, sieltä se tuleekin. Jutellaan taas huomenna. Moi", ahaa, Paul puhuikin puhelimessa. "Mihin sinä katosit? No niin, jatketaan...", kaaduin sängylleni ja otin paperin, jossa oli ensivaikutelma Hirvitys-Harrysta, ja aloin kirjoittaa.

Paul, rehellinen mielipide:

Paul ei tiedä, milloin pitäisi lopettaa. Hän on hulluna hevosiin ja stetsoneihin, mikä ei sinäsä ole huono juttu, hän vain vähän näyttääkin jonkinsortin hepalta. Puhuu koko ajan, nytkin. Paulilla on liian kova ääni.

Keksin hänelle pari lempinimeä. Ne eivät ole ilkeitä: Hullu-Paul ja Stetson.

Long time no see. Hyvää kesälomaa!