Kirja sisältää toisiinsa liittymättömiä lyhyitä tarinoita
lukujen alkuun tuskin laitan varoituksia, joten luet omalla vastuulla<3
TW:
girlxgirl
boyxboy
kaikki mahdollinen: kiroilu, söpöstely, alkoholi, itsetuhoisuus, viiltely, mielenterveysongelm...
Kävelen niityllä kukkakimppu kädessäni. Olen keräillyt erivärisiä kukkia kimppuun ja ajattelin viedä ne kotiin maljakkoon. Näen vähän matkan päässä kauniin violetin kukan. Suuntaan askeleeni sitä kohti ja sen kohdalle tullessani pysähdyn pomimaan sen. Ylläni on tätini vanha pastellin sininen mekko. Hiukseni olen jättänyt auki lukuunottamatta muutamia pieniä lettejä joissa on sinistä samettinauhaa. Jalkimia minulla ei ole ollenkaan.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kimppu näyttää valmiilta ja ajattelenkin jo lähteä mökkiäni kohti, kunnes huomaan kiven heiton päässä metsän reunalla liikettä. Pysähdyn ja kyykistyn heinikon sekaan tarkkailemaan. Hetken tarkkailtuani näen hahmon. Päätän mennä lähemmäksi tervehtimään.
"Hei" Tervehdin kohteliaasti muukalaista. Hän hieman säikähtää, sillä ei tainnut huomata minua.
"H-hei" hän kuitenkin vastaa. Muukalaisella on vihreät housut ja valkoinen paita vaikka hän näyttää tytöltä. Hänellä on hiukan olkapäiden yli ulottuvat hiukset jotka ovat puoliksi nostettu ylös poninhännälle ja- hetkonen hänellähän on ihan hassut korvat!
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Lähestyn muukalaista varovasti, jotta näkisin korvat tarkemmin. Ne ovat pidemmät kuin minulla ja vähän terävät. Kierrän muukalaisen muutaman kerran ympäri.
"Miksi sinun korvasi näyttävät tuolta? Miksei sinulla ole mekkoa niinkuin minulla?" vahingossamöläytän kysymykset ilmoille.
"Tulen metsän tuolta puolen jossa meidänlaisemme asuvat, enkä minä käytä mekkoja. Tälläiset vaatteet ovat paljon käytännöllisempiä" hän vastaa katsellen taivaalle. vilkaisen nopeasti taivaan suunnalle näkemättä kuitenkaan mitään merkityksellistä.
"Oletko sinä kuitenkin tyttö?" ihmettelen
"en ihan.." muukalainen mutisee hiljaa
"Oletko poika sitten? mutta ethän sinä näytä pojalta?" olen ihan hämmilläni
"En ole tyttö enkä poika, olen jotain siltä väliltä, luulisin" hän vastaa huokaisten ja huomaan kuinka pieni puna nousee hänen upeille kasvoille.
Olen yhä enemmän hämmentynyt miten joku voi olla tyttö ja poika samaan aikaan tai ei kumpaakaan? Jätän asian kuitenkin sikseen ja päätän antaa hänelle yhden kukkasistani.
"Tässä ota tämä" sanon ojentaen violettia kukkasta. "Mikä sinun nimesi muuten on?" kysyn, kun tajuan etten tiedä hänen nimeään.
"Kiitos, olen Archie" hän vastaa hiukan hämmentyneenä kukasta. "Kukas sinä olet?" Arch jatkaa.
Huomaan maassa jousen ja nuolikotelon ja katson kysyvästi Archia. Hän nyökkää, kuin olisi ymmärtänyt kysymykseni. Hymyilen ujosti. "Keksin sinulle jo lempinimen. Arch" Saan vastaukseksi hyväksyvän hymähdyksen.
Istun maahan Archien tehdessä samoin. Hän tulee ihan viereeni ja jää katselemaan silmiäni.
Nopean ja ajattelemattoman päätöksen seuraamana päätän kokeilla jotain uutta. Lähestyn Archia varovasti. Arch huomaa aikomukseni ja hänkin alkaa lähestyä minua. Suljen silmät ja tunnen huulet omiani vasten. Liikutan niitä hitaasti ja varovasti samaan tahtiin kuin Arch.
Vetäydyn suudelmasta tuntien, kuinka puna polttelee poskiani. Arch hymyilee minulle maailman suloisinta ja lempeintä hymyään. Se saa perhoset vatsassani tanssimaan.
