Et koskaan kertonut mulle siitä ajasta mut tiesin kuitenkin. Nään miten katsot mua kun istun sohvalla ja syön suklaata. Nään miten naurat omissa juhlissas, ja miten se näyttää eriltä nyt kuin viime vuonna.
Ajattelen sua joka päivä. Puhun susta mun kavereille, ja kun ne pyöräilee sun talos ohi ne sanoo luulevansa näkevänsä sut, ja mä joudun sanomaan niille ettet sä asu siellä enää. Iltaisin katson videoita meistä pienenä.
Luen tekstejä jotka oot kirjoittanut mulle, katson sun instakuvia mutta en tykkää niistä enää. Muistan kaiken mitä oot sanonut mulle. Mä tiedän kaikki syyt sun kateuteen, mutta en kaikkia mun omaan. Sun Mariaanien hauta on mun parhaiten tuntema merenpohja, ja silti oot niin vitun täydellinen, sä kävelet niin kuin et muka olis tietoinen ittestäs niin kuin mä tiedän että oot.
Mä tiedän miksi muutit pois. Mä kaipaan sua takaisin koko ajan, vaikka pelkään niin sitä päivää jona nään sut taas.
Nukutko hyvin siellä missä oot nyt?
YOU ARE READING
OLTAISPA RAKASTUTTU NÄIN
PoetryNäin meidän olisi pitänyt rakastua. Eli kiiltokuvia nuoruusvuosista, salaa pimeässä valvottuja öitä ja puolikypsiä totuuksia. Niitä aikoja jotka ovat nyt, koska mikään ei kuitenkaan muutu, ja niitä aikoja, joina et oikeastaan enää ole kuvioissa. Kos...
