Ja mä mietin, miltä nyt näyttäisin sun silmissäs. Enhän mä enää edes tiedä, ootko ajatellut mua viimeisen kahden vuoden aikana, koska se että sun äitisi pysähtyi juttelemaan mulle lähikaupassa ei tarkoita mitään. Sun äiti oli aina mukava.
Ja se että sä hymyilit mulle kerran kun tulit vastaan koulussa, se antoi ymmärtää että olit nyt vasta muistanut, että tämmöistä tämä elämä joskus on. Että joskus ihmiset häipyy, mutta siitä päästään yli.
Ihan kuin et olisi huomannut, miten välttelen suhun päin katsomista ja sun instakuvista tykkäämistä koska mua edelleen hävettää, että häivyin. Ja koska mä edelleen kadun ja mä edelleen kaipaan sua, vaikka ehkä oikeesti kaipaan vaan jotain vähän kaukaisempaa.
Ja mä mietin, miten katsot mua sen hymyn takaa. Onko se ihan että kuka tää tyyppi on, en muista enää, vai onko se niin että kuka tää tyyppi on, en muista enää, mutta niin kuin mä sanoisin sen? Onko sullakin puhelimen muistiossa lista asioita joita sanoisit, jos joskus puhuttais taas?
ESTÁS LEYENDO
OLTAISPA RAKASTUTTU NÄIN
PoesíaNäin meidän olisi pitänyt rakastua. Eli kiiltokuvia nuoruusvuosista, salaa pimeässä valvottuja öitä ja puolikypsiä totuuksia. Niitä aikoja jotka ovat nyt, koska mikään ei kuitenkaan muutu, ja niitä aikoja, joina et oikeastaan enää ole kuvioissa. Kos...
