Luku 11| Kesä 1996

30 2 0
                                    

*Tää saattaa olla epäselkeä, mutta tämä tapahtuu Remuksen omassa kodissa*

Remuksen nk
Itkin hysteerisesti, olin itkenyt jo päiviä. Sirius kuoli. En kestänyt sitä, en yhtään. Mitä teen nyt, hän on kuollut. Jatkoin itkemistä pää polviani vasten. Onko tää totta, Sirius elämäni rakkaus, kuollut, ei ei ei. EI en suostu. Jatkoin vain itkemistä mieleeni tuli kaikki ne kerrat kun Sirius laski arpiani, kiusoitteli kanssani, vitsaili ihmissusista ja puolusti minua kaikille jotka olivat minulle ilkeitä. Rakastin Siriusta yli kaiken ja nyt hän on poissa. Itkin itseni uneen ja näin unta Siriuksesta ja muista kelmeistä kun olimme kaikki vielä elossa ja ystäviä.

Herättyäni kävelin ulos makuuhuoneestani ja menin vessaan. Katsoin peiliin ja näytin kauheamalta kun yleensä. Kävelin keittiöön ja vain istuin pyödän ääreen en syönyt. En ollut tehnyt mitään perus tarpeita kuten syömistä tai suihkussa käymistä jo kolmeen päivään ja se alkoi jo tuntua. Päätin ottaa itteäni niskasta kiini ja edes yrittää elää. Söin aamupalaksi omenan ja päätin seuraavaksi mennä suihkuun. Suihkun jälkeen kävelin olohuoneesen ja sohvalle istuttuani mieleeni tuli muisto, jossa Sirius laski arpiani. *Tää on se tapahtuma viime luvusta* Hän oli seonnut laskuissa kaksi kertaa, mutta lopulta hän sai tulokseksi 336. Hän vitsaili että sain ennenmän arpia silloin kuin jouduin yksi muuntautumaan sen 13 vuoden aikana ja uskon sen pitävän paikkansa. Itkin taas muistaessani hänen hymyn ja ne kauniit suklaa silmät, joihin olin niin hullaantunut. En ollut koskaan sanonut sitä hänelle ja silloin se iski kuin veitsi sydämmeen. En enää ikinä voisi puhua Siriukselle. En voisi kertoa hänelle kuinka paljon rakastin hänen silmiään kaikkea hänesä. Itkin vain, silmiin rupesi jo sattumaan. Päätin hakea kaapista suklaata ehkä se auttaisi. Avattuani suklaa kääreen suklaan tuoksu toi mieleen kaikki ne kerrat, kun pojat ja Lily pyysivät anteeksi minulta ja samalla toivat aina suklaata. Itkin taas, osaanko tehä mitään muuta kuin itkeä ihan oikeesti.

Syötäni suklaan olo oli vähän parempi ja nuosin ylös ja menin makuuhuoneeseeni avasin vaatekaapin oven jonka sisä puolella oli kuva Siriuksesta. Olin ottanut kuvan pian sen jälkeen kun kilta siirtyi Kalmanhanaukiolle. Kuvassa Sirius irvisti kameralle ja itkin, mutta tällä kertaa ilosta muistin Siriksen hymyn ja naurun joka oli kuin musiikkia korvilleni. Tunsin oloni paljon paremmaksi. Otin kuvan pois kaapin ovesta ja laitoin sen seinälleni. Istuin sängylläni mietin kuinka onnekas olin ollut kun minulla oli neljä niin ihanaa ystävää.

Wolfstar Onko Tää TottaDove le storie prendono vita. Scoprilo ora