break heart

mitä me ollaan?

Aamulla kun heräsin, tunsin vahvat kädet ympärilläni. Ehdin jo hätääntyä, kunnes muistin Lukaksen! Nousen varovaisesti ylös, ja kävelen vaatekaapilleni. Lukas tuhisee ja en usko hänen heräävän joten en jaksa mennä vessaan vaihtamaan. Päätän pukea mustan tuubi topin, valkoisen hupparin ja mustat kollarit. Heti kun saan vaihdettua vaatteet, käännyn sängyn puoleen. oli virhe vaihtaa vaatteet tässä huoneessa, sillä Lukas katsoi minua. " Kaua sä oot siinä kattonu? " Kysyin heti. " Mmmh aika kauan " Lukas virnuilee. Helvetti tuota jätkää. Punastun kuin paloauto ja Lukas virnuilee vielä enemmänkin, jos se edes on enään mahdollista. " Mennää vaa aamupalalle " Mutisin, vieläkin punaisena kuin paloauto. Lähden kävelemään alakertaan päin, Lukas perässäni. Alakerrassa avaan suoraan jääkaapin. " Mitäs prinsessa haluais syödä? " Lukas kysyy, ja olen varma että hän virnistää. " Hmm. Ei mulla oikeestaan oo nälkä. " Vastaan. " Ei mullakaan. Mutta meidän pitää jutella. " Lukas sanoo, tällä kertaa totisena. Taidan tietää mistä. Päädyn vain nyökkäämään, ja menemme sohvalle. Heti kun istaudumme ( xd mikä se sana on ) Lukas avaa suunsa: " Mitä me ollaan? " Tiesin. " Mitä sä haluat että me ollaan? " Kysyn takaisin. " Mä haluan että sä olet mun tyttöystävä. " Apua. Jähmetyn paikoilleni. " Mä haluan olla sun tyttöystävä. " Vastaan, kun vihdoin saan suuni auki. Lukas alkaa oikeasti hymyilemään, hänen ihanaa hymyään. Lukas tulee lähelleni, ja vihdoin painaa huulensa huulilleni. Vastaan suudelmaan. Kun irtaannuimme, minun tekisi mieli suudella häntä uudestaan, mutta en silti tee sitä. " No, mun pitäs lähtee kotiin. Nähään hei huomenna" Lukas sanoo ja suukottaa minua otsalle. Kurtistan kulmiani, mutta sitten tajusin että meillä on koulua. Saatan hänet ovelle, ja sanomme heipat. Pian ovi olikin jo kiinni, ja syvä hiljaisuus valtasi talon. Mitä juuri tapahtui? Menen olohuoneeseen, ja laitan pyörimään Outer banksin. Paras sarja koskaan!

Herään soittoääneen. Vissiin nukahdin jossain vaiheessa sarjaa, sillä olen vielä sohvalla. Huomaan että Layla ja Nella soittaa videopuhelua, joten nousen istumaan ja vastaan. " Moiii!! " Kaksikko kailottaa yhteen ääneen. " No moi. Oliks teil jotain asiaa vai? " Kysyn hieman väsyneenä, äsköisten päikkäreitteni takia. " Sä et ollu koulus, eikä Lukaskaan! Olitte varppina saman katon alla! " Layla huudahtaa. Ei hitto. " No okei okei, Lukas oli meillä. " Vastaan viimein, turha sitä valehtelemaankaan alkaa. " MÄ TIESIN! " Nella huutaa, ja vannon että se olisi kuulunut tänne asti jos ei oltaisi oltu tässä puhelussa. " No mut ootteks te nyt yhes? " Nella kysyy. " Hhh.. Okei joo me ollaan. Mut ette kerro ees lähimmälle nallelle tai saatte katua! " Vastaan. Tiedän etteivät he hyväksy kieltävää vastausta joten turha edes yrittää valehdella.

Puhuttiin tyttöjen kanssa vielä noin tunti, kunnes sanoin meneväni lenkille. Vedän nopeasti banaanin, ja sitten lähden yläkertaan. Vaihdan mustat ICIW merkkiset urheiluhousut, sekä valkoisen puolikireän t-paidan. Laitan vielä podit korviini ja puhelimen ja avaimet taskuuni. ( Entiiä onks missää niis urheiluhousuis taskuja mut nyt on ) Laitan vielä valkoiset lenkkarit jalkaani. Avaan oven ja raikas ilma vastaanottaa minut. Lähden kävelemään aluksi, mutta hetken kuluttua alan hölkkäämään. Mietin asioita,  tarkkaanottaen tätä kun muutin Lahteen. Minulla on monta ihanaa kaveria, sekä parastakaveria. Kaikenlisäksi minulla on vielä maailman parhain poikaystävä.
Huomaamattani olen nopeuttanut tahtiani, ja juoksenkin ihan täysiä metsäpolulla. Hiljennän vauhtiani, etten vain törmää kehenkään tai kaadu. Huomaankin jo kotini näkyvän. Juoksinko oikeasti noin nopeasti, vai onko tuo lenkki lyhentynyt jotenkin? Sivuutan ajatukseni ja astun suoraan taloon.

Menen suoraan kylpyhuoneeseeni, jossa otan vaatteeni pois, laitan hiukseni kiinni ja astun suihkun alle. Rakastan lämpimiä suihkuja, tai oikeastaan kuumia mutta lenkkien jälkeen on aina pakko käydä viileissä suihkuissa, eikä tämä kerta ole poikkeus. Hetken lotraamisen jälkeen, päätän tulla pois. Otan valkoisen pyyhkeen vartaloni ympärille, ja astun pois kylpyhuoneestani. Otan vaatekaapistani alusvaatteet, mustan ison hupparin, joka itseasiassa taitaa olla Lukaksen, sekä mustat kollarit. Päädyin vain selaamaan tiktokkia sängylleni, kerta ei parempaakaan tekemistä ole.

Selasin tiktokkia pari tuntia, ja kello näyttää 22.28. Oho. Päätän mennä nukkumaan, syömättä. En ole pitkiin aikoihin syönyt oikeasti kunnolla. Vaikka asiat tuntuvat menevän paremmin, en silti pysty syömään. Tuntuu vain että olen liian lihava enkä ansaitse ruokaa. En ole kertonut tästä kenellekkään. En äitilleni, en sukulaisilleni, en kavereilleni ja mikä pahinta, en Lukakselle. En omalle poikaystävälleni. Häpeän itseäni liikaa. Häpeän syömistä. Hänen ei tarvitse tietää, hän varmaan muutenkin varmaan kiertäisi minut sitten hyvin kaukaa. Varmaan kaikki.

Näihin ajatuksiin kyyneleet silmissäni nukahdin hyvin syvään uneen. Ainakin luulin niin.

___________________
 
Words: 709
taas uutta lukua, "pitkästä" aikaa. Saa nähdä millon pääsette lukemaan taas uutta lukua, toivottavasti mahdollisimman pian. No mutta eipäs mulla muuta, yritän nyt viikonlopun aikana kirjoittaa toisenkin luvun. Pitäkää kiva viikonloppu.🥰