break heart

" vie mut kauas pois "

Lukas:

( Lukas on nii boss nii tää on puhekielel )

Voi helvetti. Minttu on mulle vihainen, ihan syystäki kyllä. Mut miks se ei voi ees vastata viesteihi? Päätän laittaa Mintulle viel viestiä. Must kyl tuntuu et ei se vastaa.

Lukas: Me voidaan puhua vai mitä?

vasempaan alanurkkaan pamahtaa Mintun bitmoji. Vittu voisko se nyt vastata. Hän kirjoittaa! Mut en tiennytkää että se ei ollutkaan mikään hyvä viesti....

Minttubabe❤️❤️: Lukas, meitä ei enään ole.

Romahdan keskelle huonettani. Nyt kyyneleitä tulvii pitkin poskiani, enhän mä ikin itke? Sitte se iskee tajuntaani. Eivittu. Mä menetin kaiken. VITTU IHAN KAIKEN! Minttu on tai varmaankin oli tuki ja turva. Aikooko hän tosissaan jättää mut?

Lukas: Häh? Anna mun ees selittää!

Pia näytöl lukeeki " Avattu 13min " voivittu oikeesti. Tiesin ettei pitäis sekaantuu huumeisii mut... Mut en pystyny olla sekaantumat. Mun asiat oli nii vitun paskast ja olin vitun pohjal ennenku Minttu tuli. Sit se tupsahti mun elämää ja yks kaks se onki poissa. Vaan koska en saanu lähtee huumeide diilauksest pois. Vittu onko millään enää välii? Peli oli jo menetetty.

Mintun nk:
Kuulen vaimeita huutoja. Anteeksi, huutoa. Äiti? Kuulen yksittäisiä sanoja, kuten: " Kulta, Ambulanssi, jaksa, herää, pois " Mutta niitäkään en kuullut kuin vain hetken ajan, kun vaivuin taas pimeyteen.

Kirkas valo häikäisee luomiani. Kuulen vaimeaa puhetta, joten raotan vähän silmiäni. Joka taisi olla virhe. Valo häikäisee silmäni lopullisesti, tai ainakin pariksi sekunniksi. Vihdoin kun pystyn aukaisemaan silmäni, makaan sairaalasängyllä. Eli sairaalassa ollaan. Siirrän katseeni oikealle, jossa on pari lääkäriä ja äitini, joka huomaa minun olevan hereille. Hän sanoo jotain lääkäreille, mutten erota sanoja. " Eli tosiaan, sait luultavammin hyvin pahan ahdistus- ja paniikkikohtauksen. Onko näin käynyt aiemminkin? " Toinen heistä kysyy, ilmeisesti Inka, tai ainakin nimilapussa niin lukee. En usko että pystyisin puhumaan, saatika sitten löytämään oikeita sanoja, joten päädyn vain nyökkäämään.

He kyselivät vielä jotain, kunnes he lähtevätkin jo huoneesta, ja olen äitini kanssa kahdestaan. Kun katson häneen, en voi tehdä muutakaan kuin purskahtaa itkuun. Äitini tulee luokseni ja halaa minua. " Vie mut kauas pois täältä, en pysty enään " Sanon samalla kun itken äitini olkapäähän.

Luulin tämän kaupungin pelastaneeni minut, mutta tämä rikkoi minut vain entisestään.