Järven rannalla
valkoiseen leninkiin kietoutuneena
mä tanssin joutsentanssin
Mä laulan ja heilun lauluni tahdissa
ja ympärilläni on järvi
ja kaikkeus yläpuolellani
mä kurkotan tähtiin
ja hyppään hyytävään veteen
kastellen leninkini läpimäräksi
se takertuu ihoon kuin ahvenvita
Mutta mä jatkan tanssia siellä, järven aalloissa
sukellan ja avaudun maailmalle ja hengitän tähtitaivasta
ja mulla on lämmin vaikka
vesi on jääkylmää
mä olen elossa elossa elossa
mussa sykkii elämä
Siihen asti että
kylmyys lopulta kangistaa liikkeeni ja
hyydyttää ruumiini
ja jään sen kaikkeuden keskelle
ikiajoiksi
YOU ARE READING
Runoja tuhosta & toivosta
PoetryRunokokoelma, joka kertoo tuhosta, rikkoutuneista yksilöistä ja planeetasta, kivusta jonka usein haluaisimme sysätä syrjään. Vastapainoksi toki jotain toiveikastakin, sillä kai täällä on muutakin kuin pelkkä pimeys. Aihe on melko laaja, joten runot...
