Niin suuri ja avara on taivaankansi
niin harvoin käännämme katseemme sitä kohti
auringossa vilja kullertaa
turvanamme multava, rouhea maa.
Kerran minut annettiin kaikkeudelle
heräsi uteliaisuus, halu tutkia.
Virnat, kuljut, ahteet, suopursutkin
vastauksia etsitä ei mistään vitun fysiikasta
haarapääskyt yläilmoissa, svalorna
ja joka hetki ihmeen juurella
jos oikeaan suuntaan katsoo.
YOU ARE READING
Runoja tuhosta & toivosta
PoetryRunokokoelma, joka kertoo tuhosta, rikkoutuneista yksilöistä ja planeetasta, kivusta jonka usein haluaisimme sysätä syrjään. Vastapainoksi toki jotain toiveikastakin, sillä kai täällä on muutakin kuin pelkkä pimeys. Aihe on melko laaja, joten runot...
