syksy saapuu
homeineen ja sumuisine iltoineen
hiipii hiljakseltaan
samoilla kaduilla yhä taivallan
sama kaupungin tomu keuhkoissani
sama pimeys ja samat puut
ravistaneet elämän harteiltaan
sienet viipyneet rihmastoissa maan
tänään puskevat pintaan, mullasta läpi
hetken vain loistaa ruska ja värit
käteni upotan maahan kosteaan
elämä kihelmöiden vielä kotvan sormissani
sanovat sinulla vielä pitkä taival edessä
vaikka näkevät minun vaipuvan
syksyn syliin
takana päin,
vastaan
YOU ARE READING
Runoja tuhosta & toivosta
PoetryRunokokoelma, joka kertoo tuhosta, rikkoutuneista yksilöistä ja planeetasta, kivusta jonka usein haluaisimme sysätä syrjään. Vastapainoksi toki jotain toiveikastakin, sillä kai täällä on muutakin kuin pelkkä pimeys. Aihe on melko laaja, joten runot...
