Rakastan sadetta,
semmoista kunnon kaatosadetta
kun ihmiset ovat vetäytyneet koteihinsa
tilkkutäkin alle lukemaan kirjaa
(luovuttajat)
kun kukaan ei katso
ja voin tanssia kadulla
ja voin juosta metsässä
ilman muita lenkkeilijöitä
ja voin
huutaa vapaasti huutaa
kun pisarat piiskaavat kasvoja
likomärät pisarat
kun voin hypätä lätäkköön
(ei niitä tarvitse varoa)
loiskuttaa
ja loiskuttaa
ja kastua
eikä tarvitse olla missään muualla
voi olla just tässä
ja aistia ja tuntea ja hengittää
kerrankin hengittää
ja olla ainoana
ja olla kuitenkin yhtä
Helvetti mä rakastankin sadetta
YOU ARE READING
Runoja tuhosta & toivosta
PoetryRunokokoelma, joka kertoo tuhosta, rikkoutuneista yksilöistä ja planeetasta, kivusta jonka usein haluaisimme sysätä syrjään. Vastapainoksi toki jotain toiveikastakin, sillä kai täällä on muutakin kuin pelkkä pimeys. Aihe on melko laaja, joten runot...
