Kerran luonasi on sokaiseva valo
pimeys painuu katveisiin
kerran universumi kannattelee
uppoat tulikuumiin tähtiin
ja tuskasi vyöryy yhteiseen pesään
liekit lepattavat jossakin taustalla
suostut kerrankin kannateltavaksi
täällä on kehto ja täällä on syli
ne joista haaveilit
hämmennyt, missä ovat sirpaleesi
kuin jotain olennaista puuttuisi
haamukipu kirvoittelemassa hermoston paikalla
täällä muutut taas puhtaaksi
jotakin uutta virtaa onteloihisi
lopussa kehä tuudittaa sinutkin
YOU ARE READING
Runoja tuhosta & toivosta
PoesíaRunokokoelma, joka kertoo tuhosta, rikkoutuneista yksilöistä ja planeetasta, kivusta jonka usein haluaisimme sysätä syrjään. Vastapainoksi toki jotain toiveikastakin, sillä kai täällä on muutakin kuin pelkkä pimeys. Aihe on melko laaja, joten runot...
