End Of Line (Niko & Joonas) (2) [VALMIS] ✔️

22. Shokissa

Olli:

Joonas oli ihan shokissa, niin oltiin kyllä me muutkin. Koitin järkeillä tuota mitä olin just kuullu, kukaan ei halunnu uskoo että Niko oli poissa, eikä tuu enää takas.

"Tota, lähetäänkö me moikkaa vielä Niko?" jonkun onnistu kysyä, Joonas veti sohvalta jonkun hupparin päällen, ilmeisesti tuo oli Nikon.

Matka sairaalaan oli hiljanen, kukaan ei sanonu sanaakaan. Vaan radio soi hiljaa taustalla.

Tommi ja Joel oli etupenkillä, Tommi vilkaisi välillä Joonasta joka ei liikkunu mihinkään, istu vaan paikallaan.

Aleksi nojas muhun ja koitti olla itkemättä, niin kun minäkin.

Sairaala

"Um, meidän kaveri tuotiin tänne, mut se ei selvinny onnettomuudesta.. Voitasko päästä näkee se ja hyvästellä.." koitin sanoa ilman että murrun
"Otan osaa, nimi oli?" hoitaja kysyi
"Niko Moilanen.." Joonas sanoi kaikkien takaa
"Selvä, häntä ei oo vielä siirretty joten löydätte hänet huoneesta 337, käytävän päässä.." hoitaja sanoi.

Joonas oli kuin haamu, se ei paljoa sanonu mitään, kulki vaan muiden mukana. Kun päästiin huoneen ovelle ja avattiin ovi karu totuus iski vasten kasvoja.

Joonas:

Niko makasi liikkumatta sängyllä, silmät kiinni ja odotin kokoajan että se nousee ylös ja halaa mua.

"Se hengittää.." sanoin
"Ei hengitä, se on vaan näköharha.." Tommi sanoi
"Sä lupasit ettet jätä mua yksin.." sanoin ja koskin Nikoa, tuon iho oli kylmä eikä tuo näyttäny enää samalta.

"Hyvää matkaa bro, me pidetään Jontusta huolta.." Tommi sanoi
"Kiitti ihan kaikesta, fly high!" Joel sanoi
"Ei keretty kauan olla samassa bändistä, mut kiitti tästä kaikesta.." Aleksi sanoi ja nyyhkäisi
"Miss you bro, lennä korkeelle.." Olli sanoi

Nikon rinnan päällä oli valkonen ruusu ja oli muutenkin siistitty, kasvojen ruhjeet näky selvästi, mikä puistatti.

En ollu oma itteni, mun ois muiden tavoin pitäny näyttää tunteet ja itkee, mut ei mitään. Tuijotin vaan nukkuvaa Nikoa ilman tunteita.

"Me jätetään teidät hetkeks kaksin, saat hyvästellä kunnolla.." Tommi sanoi

Kävelin uudestaan Nikon viereen ja otin sitä kädestä, lämmin käsi oli nyt kylmä, kasvot joista loisti elämä ja ilo alko näyttää sinertäviltä.

"Sä lupasit ettet jätä mua, lupasit että mua oottaa yllätys kun tuut kotiin, oliks tää se sun yllätys?" sanoin hiljaa

Viimeinen suudelma huulille, jotka ei enää vastaa. Viimeinen kosketus, joka oli kylmä ja utuinen.

Vastoin mun tahtoa lopulta mut vietiin kotiin ja istuin sohvalla tyhjyyteen tuijottaen.

"Haluutko et joku jää kaveriks?" Aleksi kysyi
"Nikon porukat on tulossa.." sanoin hiljaa
"No mut joku on täällä siihen asti.." Olli sanoi

Lopulta Tommi jäi pitämään seuraa ja kattomaan että pärjään, en vieläkään ollu vuodattanu kyyneltäkään, jossain vaiheessa pato murtuu, se oli varmaa!

Myöhemmin samana iltana Nikon porukat tuli mun tueks, ne oli käyny sairaalassa hyvästelemässä Nikon.

"Mä oon niin pahoillani.." Tommi sanoi kun oltiin olkkarissa
"Kiitos Tommi, muut on varmaan yhtä shokissa.." Nikon isä sanoi
"Lähen tästä Joelille, soittakaa jos tulee jotaki.." Tommi sanoi ennen kun lähti

"Nikon on nyt hyvä olla.." Eve sanoi, halasi mua ja koitti välttää kyyneleitä, Joona oli vaan hiljaa ehkä sekin sulatteli vielä tätä kaikkea

"Me tuetaan tän surun keskellä toisiamme, ollaan Helsingissä just niin kauan kun tarvii.." Nikon isä sanoi, Nikon äiti taas ei saanu itkua loppumaan.

Mä en ees ollu vieläkään vuodattanu yhtäkään kyyneltä, halusin kyllä mutta joku blokkasi ne, olinko mä näin tunteeton?

Ehkä en vaan hyväksyny että Niko oli poissa, ettei mun rakas enää tule kotiin.

... ... ...

Hyvää matkaa Niko rakas </3

540 sanaa!

Mä en itke, se oot sä joka tässä itkee </3 :'(

Ps. 3 lukua jäljellä!