End Of Line (Niko & Joonas) (2) [VALMIS] ✔️

24. Mun aarre

Joonas:

"Niko siis suunnitteli tän ite?" kysyin
"Joo ja laitto mulle kuvat, etin sit tyypin joka vois tehä ton ja siinä se nyt on.." Joona sanoi
"Siis wau.." sanoin

"Mä otan tän käyttöön kunhan hetki on sopiva.." sanoin
"Et todellakaan jätä tota kaapin perälle.." Tommi sanoi
"Mut kannattaa ehkä käydä tarkistaa vielä kunto, se ei välttämättä oo enää niin turvallinen.." Joona sanoi
"Ehkä joo, mut kyllä mä vaan hetken tuijotan tota.." sanoin

Vaan tätäkö varten Niko lähti Ouluun? Vaan tämän takia mulla ei ollu enää Nikoa?

Niko oli teettäny mulle kitaran, kitarassa oli kuviona salamoita ja yks pikku yksityiskohta mikä teki siitä täydellisen, kitaran hihnassa oli meidän tärkeet päivät numeroina ja kun käänsin kitaran toisin päin takana oli Nikon pusuhuulet, en tiedä miks mutta söpöä!

Nyt Nikon huulet oli aina mun mukana, jos tää joskus sattuu keikalle päätymään ja nää salamat, niiden yhdessä yhtymä kohdassa oli sormukset, mun ja Nikon.

Ikävä puristi rintaa, jouduin opettelemmaan yksin elämistä, halusin joka hetki Nikon takasin.

Vielä samana iltana Joel, Olli ja Aleksi tuli mun luokse ja esittelin mun aarretta. Joona ja Eve oli lähteneet takas hotelillille ennen kun jätkät tuli, Tommi nyt olikin jo mun kanssa.

"Mä itseasiassa tiesin, Niko kerto mulle ja käski keksiä jotakin et sun on pakko jäädä Hesaan.." Aleksi sanoi
"Siis wau, ei toi kertonu mullekkaan.." Olli sanoi
"Ja Joelille se ei uskaltanu kertoo.." Aleksi sanoi
"Nojust, no eikai siinä sit.." Joel sanoi

"Kunhan joskus keksitään miten jatketaan, jos jatketaan sä niin otat ton käyttöön.." Olli sanoi
"Sen näkee sit.." sanoin ja pyyhin silmiä hupparin hihaan mikä oli Nikon ja tuoksu vielä sille.
"Meilläkin on ikävä.." Joel sanoi hiljaa
"Mä tekisin mitä vaan et saisin halata Nikoa.." sanoin ja murruin taas ja istuin keskelle olkkaria ja tuijotin kuvaa minkä olin laittanu seinälle pari päivää aikasemmin, tuo oli enää muisto muiden joukossa.

Tästä pari päivää ja alettiin suunnitella Nikon hautajaisia sen porukoiden kanssa, arkku ja kukat, ehkä jotain ohjelmaa.

Ilmeisesti Joel halusi laulaa jonkun tutun biisin muistotilaisuudessa, eikä kellään ollu mitään sitä vastaan.

"Mä en väitä ettenkö tuu romahtaa laulaessa, mut yritän vetää sen jotenkin.." Joel sanoi kun oltiin kahvilla tutussa paikassa, eka kerta hetkeen ulkona
"Jos sä hajoot, ni sit jatkat kun pystyt.. Mä en tuu selvii siinä arkulla yhtään sen paremmin" sanoin
"Joku tulee sun taakse, mut se keretään kattoo sit.." Joel sanoi

Tommi oli lähteny hakee pukua ja muita tarvittavia Oulusta ja tulisi takas niin nopeesti kun mahdollista.

Mun porukat oli kutsuttu hautajaisiin parin muun tärkeän läheisen ystävän tavoin ja tietty sukulaiset, koitin saada edes jotain aikaan, Nikon äiti hoiti suurimman osan. Lisäsin listaan vaan muutaman muun tärkeän.

Näin unta Nikosta, mikä tuntu niin todelliselle:

"Joonas, rakas. Oon pahoillani että kävi näin. Mä tuun aina seuraa sua ja muita tuolta ylhäältä ja varmistan että kaikki on hyvin. Mä tuun rakastaa sua aina ja vaikka et nää mua, oon sun vieressä aina!" tunsin kosketuksen mun poskella ja huokaisin hiljaa.

"Kiitos Niko, kiitos ihan kaikesta.." sanoin, hiljaa sängyllä lojuen.

... ... ...

Piti saada Niko vielä kerran mukaan, varotus seuraava luku on hautajais luku! Lukee kuka lukee, mut suosittelen lukemaan koska se päättää koko kirjan!

515 sanaa!

Enää yks luku tän jälkeen, haluutteko senkin vielä tänään?

Niinku sanoin, sit ollaan tilanteessa: ei oo mitään, mitä julkasta! </3