End Of Line (Niko & Joonas) (2) [VALMIS] ✔️

25. Hautajaiset

Joel:

Niko oli ollu kaks viikkoa poissa ja oli hautajaisten aika. Joonas oli Nikon porukoiden kanssa tehny kaiken tarvittavan hautajaisiin joihin oltiin nyt menossa.

Tästä ei tulisi helppo päivä kenellekään. Nikon porukat tuli yhdellä autolla, meidän jäljellä oleva jengi yhdellä ja meidän crew yhdellä.

Joonas koitti esittää vahvempaa kun se oikeesti oli, sen silmät oli punaset itkemisestä.

Käveltiin kirkkoon jossa Nikon arkku jo oli, nyt Joonas hajosi ihan kunnolla uudestaan, otin vaan tuon sivuhaliin ja koitin olla tukena, tosin yhtä paskana minäkin olin, en vaan näyttäny sitä mitenkään isosti.

"Me ollaan sun kanssa kokoajan.." Olli kuiskasi

Myös Joonaksen porukat oli paikalla, ei tää niillekkään ollu helppoa.

Istuttiin alas, minä heti Joonaksen vieressä, sen vieressä Olli ja Aleksi, Tommi oli päädyssä. Meidän takana heti Nikon porukat ja sit muut sukulaiset ja ystävät,

Ei täällä hirveesti väkeä ollu, mutta ne ihan lähimmät.

Joonas:

"Olemme tänään tulleet jättämään viimeisen tervehdyksen Nikolle, jonka lähtö oli yllättävä..

Niko oli rakastava puoliso ja bändikaveri, ennen kaikkea elämää rakastava..

Niko Vilhelm Moilanen, maasta sinä olet tullut, maaksi olet jälleen tuleva.."

Pappi anto merkin ja oli kukkien vuoro, ensin tietysti meni Nikon porukat:

"Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on rakas, siellä on kultaa" Nikoa lämmöllä muistaen ja kaivaten: Äiti, Isä, Joona, Eveliina (Eve)

Sitten oli mun vuoro, tai oikeastaan joko bändi lähti samalla kertaa, koska tuskin pystyn lukemassa mun lappua ilman että murrun:

"Niin kaunis on hiljaisuus ja kauniimpaa on kaipaus.
Sielu on surusta suunniltaan, kun ei rakkainta nähdä saa" - Rakkaudella Nikoa muistaen ja kaivaten, Joonas </3

Olli ja Aleksi oli mun takana, lopulta Aleksi luki mun lapun koska jäädyin ja enkä saanu sanottua mitään, sen jälkeen oli bändin yhteinen, minäkin olin siinä vaikka mulla oli jo omakin:

"Joka hetkestä kiittäen, me muistamme sinua kaivaten" - Ystävää ja bändikaveria muistaen: Joel, Tommi, Olli, Aleksi, Joonas

Vielä oli crew ja muut ystävät:

"On vain hiljaisuus ja sanaton suru" Kaivaten ja ikävöiden Blind Channel crew: Santeri, Joona, Mikko, Roope, Janne

Tämän jälkeen oli virsiä ja edessä se lopullinen.

Oli aika Nikon viimesen matkan, tietysti me bändinä kannettiin arkku, myös Joona halusi olla yksi joka kantaa Nikon viimesen kerran.

Musiikki alko soida ja nostettiin arkku ja kannettiin pitkin käytävää ja laskettiin kärryille mitkä odotti ulkona.

Käveltiin hiljaa tietä ja oltiin lopulta oikeessa paikassa, vilkaisin muita ja nostettiin arkku ja käveltiin lyhyt matka ja alettiin laskea arkku.

Laskettiin jätkien kanssa arkku maahan, en mä tätä halunnu, halusin mun rakkaan takas.

"Nuku hyvin rakas, mä tuun aina muistaa sut ja kaipaamaan sua nyt ja ikuisesti!" sanoin hiljaa ja heitin hiekkaa arkulle muiden tavoin

Niihin sanoihin, noihin lauseisiin mun mailma lopulta romahti ja kaaduin polvilleen.

Joku nosti mut pian pystyyn ja piti kiinni lujasti. Taisin olla jätkien kanssa viimenen jotka lähti kohti muistotilaisuutta, kohti uutta ja tuntematonta.

Paljoa en muistotilaisuudessta muistanu, olin jossakin omassa pienessä kuplassa, välillä joku kysy miten mulla menee, kai mä nyökkäsin jotain vastaukseksi.

Olli:

Joonas ei ollu oikein tässä mailmassa, tai oli ja sit taas ei. Kun kaikki oli ohi, vietiin Joonas kotiin ja nukkumaan.

Ihme että sain autettua puvun pois, Aleksi teki jonkun nopeen lämpimän juoman ja toi sen Joonakselle.

"Juo tuo, nukut paremmin.." Aleksi sanoi
"Kiitos.." Joonas sanoi ennen kun nukahti

"Pitäskö jäädä yöks?" Aleksi kysyi
"Vois ehkä olla hyvä.." sanoin, varovasti otin vieras petivaatteet kaapista ja tehtiin paikka olkkariin.
"Joonas, tuu herättää jos tulee jotakin.." sanoin, tuo vaan käänsi kylkeä.

"Olipa rankka päivä.." sanoin kun käytiin pitkälleen sohvalle
"Kuka ois uskonu et tämmöstä tapahtuu.." Aleksi sanoi

Yö suju yllättävän hyvin, Joonas kävi pari kertaa keittiössä ja vessassa, ehkä se oli niin väsyny ettei se jaksanu mitään.

Pari päivää myöhemmin meidän oli pakko tiputtaa pommi myös faneille jotka tulee järkyttymään:

Blind_Channel julkaisi kuvan:

Rakkaat fanit, sydän särkyneenä joudumme ilmottamaan suru-uutisen, Niko menehtyi kaksi viikkoa sitten autokolarissa, ollaan pahoillamme ettei ilmoitettu heti!

Niko on saatettu haudan lepoon, läheisten ja ystävien läsnäollessa, fly high Niko!

Lämmöllä muistaen: Joonas, Tommi, Olli, Joel, Aleksi </3

Joonas tietysti valitsi kuvat ja julkaisu oli valmis, ei menny kun hetki siihen että kommettikenttä täytty viesteistä:

NikoSimp4ever: Mitä?! Ei ei, hyvää matkaa Niko </3
Bläind_Chännel: Eiiiiii, hyvää matkaa Niko!
Oleksi4ever: Miks parhaat lähtee aina ensin? :'(
NikoTheMoilanen: Mitä, eikä! Kiitos kaikesta Niko!
Dark_Side: Wait, what? Nono, Niko we miss you always!
LostAndBleeding: Kiitos Niko kaikesta, ilman sua ja teitä muita en ois enää tässä, hyvää matkaa rakas!

Timeskip vuosi

Oltiin jätkien kanssa käymässä Nikon haudalla, Joonaksen poskilla valu kyyneleitä kovaan tahtiin, kyllä meitä muita suretti.

"Moi rakas, tultiin moikkaa sua.." Joonas sanoi, äkisti tuulenvire meni ohi, tuon täyty olla Niko
"Niko?" Joonas kysyi, uudestaan samanlainen tuulenvire kulki meidän vieressä

Vedin Aleksin mun haliin ja vilkasin muita, jos tuo todellakin oli Niko, ehkä Joonaskin pääsee taas vähän eteenpäin surussa, niin kun me muutkin.

Olihan tää kova paikka menettää bändin jäsen ja toinen laulaja, Joelille tää oli uuden oppimista. Se oli alkanu harjotella räppäämistä että edes jotenkin pystyy vetää biisejä keikoilla.

Myös mulle tää oli uutta, aloin enemmän käyttää mikkiä Joonaksen tavoin, ei enää mitään perus huutelua vaan apua Joelille. Myös Aleksi otti enemmän roolia huutojen ja muun lisäks.

Bändi oli ehkä muuttunu, jotain isoa tulee aina puuttumaan, mutta tästä selvitään.

Ennen viisuja meitä oli viis, sit kuus. Nyt taas viis, mutta me taistellaan tie huipulle uudestaan, Niko saa olla ylpee meistä tuolla jossakin!

... ... ...

Oisin voinu skippaa hautajaiset, mut tuli niin selvä idea että oli pakko pitää ne mukana!

Nii että sellanen lopetus tälle, eihän vaan kellää menny mitään isompaa roskaa silmään? Mulla meni joku, kun kirjotin tän.

900 sanaa!

Päädyin lopulta et julkasen tän tällee yöllä, aamulla kun pääsen sängystä joskus ylös, on vastassa kommentteja mitä piditte tästä! <3