End Of Line (Niko & Joonas) (2) [VALMIS] ✔️

12. Mä en tiiä

Niko:

En saanu unta aamulla, enkä viittiny herättää Joonasta, joten nousin hiljaa ja hain mun lenkkivaatteet.

Ja kyllä, välillä kävin juoksemassa läheisessä lenkkipolulla tyhjentämässä mun päätä, nytkin menisin sinne.

Otin puhelimen ja kuulokkeet mukaan ja lähdin niin hiljaa kun vaan pystyin, kello oli tuskin kahdeksaa aamulla kun olin jo liikenteessä.

Tuntia myöhemmin Joonas koitti soittaa, mutta jotenkin mua ahdisti, hetki kun olo puskee esiin millään tapaa, enkä siis vastannu. No kohta tuli viesti jossa se kysy missä oon tähän aikaan aamusta, jätin vastaamatta.

Mun pitää saada puhua jonkun kanssa, Olli ja Aleksi nukkuu, Joel nukkuu, ehkä Tommi vois olla jo hereillä.

Etin Tommin numeron ja painoin vihreetä luuria, meni hetki ja Tommi vastas

"Ai Niko, huomenta.." kuului
"Anteeks et soitin tällee, mut.." aloitin, ehkä Tommi kuuli mun äänestä että joku oli pielessä
"Niko, mikä on? Kuulen sun äänestä.." Tommi sanoi
"Ahistaa, en tiiä mistä tää tuli.." sanoin
"Huonoki olo?" Tommi kysyi
"Ei, mut jotenki en osaa olla, enkä oo ees kotona ja Joonas soittelee perään.." sanoin

"Soitat sille kohta, mut anna tulla kaikki vaan mikä on mielen päällä.." Tommi sanoi
"Emmä tiiä, siis jotenki sellanen et en tiiä missä mun kuuluu olla, mitä mä teen itteni kanssa.." sanoin
"Miten ois joku lyhyt terapia jakso? Saisit kiinni elämästä, ei sillä ettei se olis hallinnassa, mut saisit jonkun kiinto pisteen.." Tommi sanoi

"Ehkä joo, mietin vaan miten Joonas reagoi.." sanoin
"Miten sen sit pitäs? Joonas rakastaa sua ja sä sitä, te tuette toisianne sillon kun on tarve.." Tommi sanoi
"Um, niinkai sit.." sanoin
"Mut hyvä kun soitit, mä tuun parin päivän päästä taas pyörii Hesaan, jos et ite saanu asiaa hoidettua niin mä jeesaan.." Tommi sanoi
"Kiitti, suhun voi aina luottaa.." sanoin, lopetettiin puhelu ja lähdin kotia kohti, ehkä Joonas ymmärtää.

Joonas:

"Huomenta mur.." sanoin kun heräsin, mutta Niko ei ollukkaan siinä, huhuilin uudestaan mutta ei mitään.

Kurkotin mun puhelimen ja soitin Nikolle, ei vastausta. Ehkä viesti, ei vastausta. Pitääkö mun huolestua tästä, näin aikasin en viittiny soitella jätkiä läpi, Tommi ehkä oli hereillä mut en kehtaa häiritä sitä.

Ehkä Niko tulee kohta kotiin, ainakin toivon niin. Pian ovi kävi ja kuulin tutun äänen.

"Missä sä olit?" kysyin
"Ulkona, koitan kasata ajatuksia.." Niko sanoi
"Haluutko kertoo?" kysyin
"Ahistaa ja soitin Tommille.." Niko sanoi
"Okei, pitääks huolestua?" kysyin
"Emmä tiiä, eikai.. Mut voisin haluta halin.." Niko sanoi, kohta mä halasin tuota ja kuuntelin ehkä vähän rauhatonta hengitystä
"Kerrot mulle jos haluat, tiiät että kuuntelen.." sanoin
"Tiiän, mut ei oo hetkeen ollu tämmönen olo.." Niko sanoi kun päästiin olkkariin
"Älä turhaan esitä mitään, mä oon sun tukena aina.." sanoin

Pari päivää myöhemmin Tommi oli Helsingissä ja etittiin yhdessä Nikolle akuutti aikaa terapiaan, miks akuutti? No siks koska Nikon olo tuli puskista ja mitä nopeemmin se saa apua sen parempi.

Muille ei ollu tarvetta kertoo, vaikka ne tiesi Nikon taustan. Taustahärdelli sekottaa turhaan lisää ja sitä me ei tarvita, ehkä myöhemmin kun tilanne rauhottuu ja Niko ite haluaa kertoa.

Nyt riitti mun ja Tommin tuki, muut ehkä arvaa ja alkaa kysellä, mut nyt mennään näin.

... ... ...

Voi Niko rakas, kyllä se helpottaa! <3

510 sanaa!

Mun eka reaktion noihin Joonaksen kynsiin, että mitä hittoo? Hajosin kun näin ne ekan kerran, mut kyllä Alluki on hel*etin hyvännäkönen :P

Hah, Allu sit pääty niihi valkosiin kenkiin, jotka ei enää oo tällä kelillä enää niin valkoset, kun se joskus pääsee himaan :D

Mut kuka toi muikkeli tos yhes kuvas on? A ja Joonas, sit Aleksi ja neiti X? Menetinks mä just mun mahdollisuuden "iskee" Allu ja joudun tyytyy olee vaan pelkkä fani? :D (ihan sit huonoa huumoria vaan!)