Magicsylvania

Lilja ja Vilja

Liljan näkökulmasta

Alivia kaiveli innoissaan äitinsä antamaa koria. Kuulin karkkien käärepaperien rapinaa ja pieniä naurahtavia äännähdyksiä hänen lukiessa kirjettään. Tyttö oli saanut itkunsa rauhoittumaan vasta annettuani hänelle tilkan rauhoittavaa hersiolientä. Alivia oli itkenyt koko matkan huoneeseen ja vielä hoidettuani hänen haavansakin. En tiennyt vielä, mitä kaikkea hän oli joutunut täällä kokemaan, mutta hänestä näki, että hän oli hermostunut ja hyvin peloissaan. Hän vilkuili vähän väliä ympärilleen, kuin jokin voisi hyökätä hänen kimppuunsa. Ja hän oli uupunut. Muistin sen ensimmäisen keskustelumme Alivian ensimmäisenä aamuna Magicsylvaniassa. Hän oli ollut varautunut, eikä luottanut minuun. Nyt hän ei meinannut suostua laskemaan minusta irti. Vasta pitkään kestäneen maanittelun ja silittelyn päätteeksi sain hänet kääntämään huomionsa koriinsa.

Menin yöpöydälleni ja nappasin käteeni Viljan kirjoittaman kirjeen. Istuin sängylleni ja avasin sinisellä ruususinetillä suljetun kirjekuoren.

'Hei, Lilja.

Minä varoitan sinua. Albert ei pihistele Alivian kiusaamisessa. Hän tai Arabella vahingoittavat häntä melkein päivittäin. Kun Alivia oli ensimmäistä päivää täällä, Albert näin suoraan sanoen raiskasi Alivian ja Alivia tuli raskaaksi. Alivia myös yskii ja oksentelee todella paljon ja kerran hän oksensi jopa vertakin. Olen koettanut tutkia syytä näihin, mutta eihän siellä pysty mitenkään ihmeellisiä hoitoja ja tutkimuksia tekemään.

Alivia on muuttunut luonteeltaan hyvin paljon siellä ollessaan. Hän itkee hyvin usein, joskus jopa ilman syytä, eikä suostu lähtemään huoneesta pois. Alivia on muuttunut paljon pelokkaammaksi ja ehkä jopa hieman vainoharhaiseksi. Hän kuulee äitinsä huhuilua ja Albertin iljettävää naurua päässään vähän väliä. Älä jätä Aliviaa pitkiksi ajoiksi yksin. Hän menee todella herkästi paniikkiin.

Olen opettanut Alivialle joitakin loitsuja. Hän pyytää sitä usein. Ei tässä kaikessa pelkkää negatiivista ole. Joka päivä saa nauraa Alivian puheille. Hän on todella suloinen ja häneen on ollut todella mukava tutustua. Osaa Aliviakin olla positiivinen. Hän nauraa järjettömän paljon ja hymyilee aina, kun ei ole surullinen. Alivia on aina joko todella huonolla tuulella taikka todella hyvällä tuulella. Tyttö on perinyt paljon luonnettaan Adelalta. Tiedän, että tämä saattaa johtua pelkästä kiintymisestä, mutta Alivia on ihanin nuori, jonka olen koskaan tavannut. Hän on ainutlaatuinen, niin kuin kuuluukin.

Sitten hieman omista kuulumisistani. Itse voin oikein hyvin. Polvi on parantunut viime kuun kommelluksilta ja olen viimein löytänyt täydelliset raidat hiuksiini. Olen kuullut huhuja, että Albert on keksinyt uuden aseen meitä Magicsylvanialaisia vastaan. En vain tiedä, minkä. Koita saada se selville. Ole varovainen, Lilja.

Rakkain terveisin,

Vilja.'

"Lilja, voinko kysyä yhden kysymyksen?" Alivia kysyi ja hänen äänestään kuulin hieman surua.

"Tietenkin, nuppu."

"Pääsenkö minä täältä pois, ennen kuin Albert murhaa minut?" Alivia kysyi hiljaa.

Kiersin sängyn toiselle puolelle ja istuin tytön viereen. Hänen suupielensä olivat värjäytyneet hieman ruskeaksi ja näin usean konvehtikäärepaperin lojuvan sängyllä. Hän tosiaan oli oikea sokerihiiri. Mutta hänen silmistään tulvi vuolaasti kyyneleitä. Kirjeen hän oli laskenut vierelleen ja näin senkin olevan täynnä kosteita läikkiä kyynelistä.

"En ollenkaan tiedä. Magicat suunnittelevat pelastusoperaatiota, mutta se ei ole minun tietääkseni vielä tuottanut tulosta."

"Minua pelottaa."