"Haluan ostaa tytöille jotkut korut ja Williamille sekä vauvalle jotain muuta", selitin saavuttuamme kylän vilinään. Useat kumartelivat ja niiailivat meille.
"Penelope, tule mukaani hakemaan mekkoja" äiti sanoi ja Penelope lähti ärtyneen näköisenä hänen kanssaan ompelijan puotiin, joten jäimme Anastasian kanssa kahden.
"Muistan, että olet vampyyri. Juotko sinä verta?" kysyin. Mietin heti, olikohan kysymykseni liian suora. Olimme vain kerran aikaisemmin jutelleet. Oliko asia liian yksityinen? Mutta Anastasia vain vilkaisi minua ja hymyili lempeästi.
"En juo verta. Kosketuksen saaneet eivät juo verta. Ja minä olen saanut kosketuksen", Anastasia kertoi.
"Mitä se kosketuksen saaminen tarkoittaa?"
Anastasia osoitti niskaansa ja siellä oli todella kaunis rusehtava tähtitatuointi taianomaisin kiemuroin. Osa tähden säteistä katosi hänen kirkkaan punaisen kellomekkonsa alle. Oli omituista, miten paljon tässä maassa saattoi nähdä tähtiä.
"Tuollainen tulee, kun on saanut kosketuksen. Mutta ensin on selvittävä kivuliaasta muutoksesta ja silloin täytyy juoda verta. Minut muutti vampyyriksi eräs luopiovampyyri. Ja sen jälkeen Vampyyrikuningatar Cesilya antoi minulle kosketuksen, eli kosketti niskaani. Kosketuksen saa vain, jos on puhdas sydän. Sain kosketuksen yhdeksänvuotiaana. Sitten kasvoin normaalisti 18-vuotiaaksi asti ja sen jälkeen en ole muuttunut yhtään. Olen nyt 52-vuotias, eli siskoistani vanhin", Anastasia kertoi.
Tämä muuttui koko ajan oudommaksi! Minusta tuntui, että pidin Anastasiasta. Mutta hän oli vampyyri! Ja silti hän oli pelastanut minut ollessani pieni. Olin uskonut vampyyrien olevan niitä pahiksia, mutta ehkä olinkin ollut väärässä.
"Älä huoli. Nykypäivänä ihmisiä muutetaan vampyyreiksi hyvin harvoin. Vampyyrit ovat sivistyneet hyvin paljon, eikä kukaan halua ottaa riskiä siitä, että maassa liikkuisi verenhimoinen hirviö. Vampyyriksi muuttaminen tehdään nykypäivänä hallitusti ja harkitusti hyväsydämisille ihmisille. Maailmassa on olemassa enää vain muutama vampyyri, joita ei ole kosketettu eikä tulla koskaan koskettamaankaan."
Menimme korupuotiin. Ennen lähtöään ompelimoon Nora oli antanut minulle nahkaisen kultanarulla suljetun pussukan, jossa helisi kolikoita. Lähdin kiertämään ja löysin kaksi hyvin kaunista kaulakorua, joissa toisessa on enkeli ja toisessa sydän. Sarah saisi sydämen rakkauden merkeissä ja Lily enkelin suojeluksen merkeissä. Williamille ostin hopeisen avaimenperän, jossa oli enkeli. Mutta mitä ostaisin vauvalle? Halusin hänen tietävän, että hänellä oli kyllä kolmaskin sisko jossain päin universumia. Tai no, onko tämä maa edes samassa universumissa?
Kiertelin puodissa ja löysin nurkasta aivan ihanan kultaisen kuvakehyksen. Siihen oli upotettu pieniä violetteja timantteja ja kultaiset köynnökset kiersivät kehystä nurkasta nurkkaan. Siihen voin laittaa sitten linnassa kuvan meidän perheestämme siellä Norjassa.
"Paljonko tämä kaikki maksaa yhteensä?" Kysyin naismyyjältä kassalla. Hänellä oli lyhyet valkeat hiukset ja hän näytti aikamoisen vanhalta. Hänen kirkkaan valkoinen mekkonsa helma laahasi lattiaa pitkin ja mietin, miten hän voisi pestä tuon mekon enää. Ihmiset kävelivät likaisilla kengillä täällä ja ellei ollut olemassa jotakin omituista lattianputsausloitsua, joka piti lattian koko ajan puhtaana, vaikka se liattaisiin, niin mekko olisi varmasti iltaan mennessä pilalla.
"1712 Luraa, mutta miten sinulla tyttö on tähän kaikkeen varaa?" myyjä kysyi ihmeissään. Hänen suuret siniharmaat pelokkaat silmänsä uppoutuivat omiini. Näin hänen kehonsa alkavan värisemään ja vilkaisin nopeasti myyjän takana olevasta suuresta peilistä, etteivät kasvoni olleet jonkin typerän loitsun takia muuttuneet peikkomaiseksi. Pelkäsikö hän minua? Ja jos pelkäsi, niin miksi ihmeessä? "Voitteko auttaa minua näissä rahajutuissa. Nora antoi minulle näitä. Ovatko nämä niitä Luroja?" kysyin laskeskellen kolikoita. Ei, pussissa ei ollut niin paljoa kolikoita.
"Eivät ole! nuo ovat Valeja, mutta miten perheelläsi on niitä noin paljon? Ette kai ole varkaita? Se ei olisi ihme, koska en ole ennen nähnyt sinua! Tai hetkinen, näytät kyllä hyvin paljon edesmenneeltä kuningattarelta", myyjä pälpätti jo hieman kauhuissaan. Hän toi mieleeni aivan ketun nähneen kanan.
"No ehkä siksi tämä kaikki, koska olemme Magicoita, Lola", Anastasia sanoi takanani.
"Prinsessa Anastasia! Teidän korkeutenne. Onko hän teidän perhettänne? Oletteko adoptoineet lapsen? Miten tyttö voi näyttää niin paljon kuningatar Nalalta!" myyjä kiljahti aivan selvästi järkyttyneenä. Hän painoi toisella kädellään rintaa, toisella nojasi takana olevaan peiliin ja pupillit olivat suuret, kuin jättiläisellä.
"Ei suinkaan. Rauhoituhan Lola. Tämä tässä on Noran ja Marcuksen toinen tytär, Alivia", Anastasia sanoi ja naurahti Lolan pöllämystyneelle ilmeelle. Hän katsoi minua edelleen kuin haamua.
"Voi hyvät tähdet! Prinsessa Alivia! Olen hyvin pahoillani, etten tunnistanut teitä. On suuri kunnia palvella teitä. Tämä tekee kolme valia", myyjä sanoi kunnioittavasti ja niiasi. Ojensin myyjälle valit ja lähdimme ulos kaupasta. Ostin vanhan perheeni vanhemmille vielä kauniit siniset maljakot savityöpajasta ja menimme kylän suurelle vesilähteelle, missä Nora ja Penelope jo odottivatkin.
"Juoru Aliviasta ja Penelopesta alkaa pian kiertämään. Jouduin kertomaan Lolalle, kuka Alivia on. Hän luuli Aliviaa varkaaksi niin suuren rahamäärän takia. Oli lähellä, ettei hän olisi saanut jälleen kerran sydänkohtausta."
"Ai kultakaupan Lolalle? Siinä menivätkin kaikki piilottelumahdollisuudet. Tämän piti olla yllätys, mutta en muista tämänkaltaista salaisuutta, joka ei olisi tullut selville jo kahden päivän sisällä. Se taisikin olla juuri Lola, joka juorusi koko kylälle minun olevan raskaana, kun pieni Daisy möläytti asiasta hänelle vuosia sitten", Nora naurahti.
"Eli kukaan ei pidä minua enää ihmeenä, kun olen viimein saapunut tänne takaisin? Miksi ihmeessä sinä kerroit, Anastasia? Oletko aivan typerä? Sitä en ihmettelisi, olettehan te melkein kaikki muutenkin kamalan typeriä", Penelope tiuskaisi.
"Joku taisi herätä väärällä jalalla!" Anastasia huudahti ja nauroi. Penelope mulkaisi häntä ja kiirehti edellämme jo linnaan. Huoh, voi kun se olisikin totta, että Penelope olisi vain nukkunut huonosti ja äiti olisi väärässä hänen suhteensa.
//Lola oli kyllä kuin minä nähdessäni hämähäkin! Mutta nyt jännitys tiivistyy, mitä tapahtuu tänä iltana?
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Magicsylvania
FantastikPiilossa näkyviltä, syvällä sisimmässämme, piilee voimaa. Se on aivan sormiemme tuntumassa, mutta emme voi koskettaa sitä. Se on toiveemme ja unelmamme, murheemme ja pettymyksemme. Se on kaikki, mitä meissä on. Se on magiaa. Ja jos siitä saa otteen...
