Olen puu. Pieni, kuiva ja lehdetön puu. Olen kuihtunut kasaan. Kaikki lehteni putosivat. Joko tuuli vei ne tai veden puute. Aurinko ei valaise oksiani. Olen keskellä pimeyttä. Ilma on täynnä saasteita. Tummia ja katkuisia saasteita.
Yhtenä päivänä suljin silmäni ja annoin olla. Kuivat kyyneleetkään eivät enää vierineet röpöistä runkoani pitkin. Minä luovutin. Mutta sitten tunsin hellän ja lämpimän kosketuksen oksallani. Avasin kosteta silmäni ja räpyttelin niitä hetken verran. Edessäni oli upein ilmestys, jonka olin koskaan tavannut. Vahva, eloisa ja rakastava. Se oli kaikki, mitä koskaan olin tarvinnut. Se olit sinä. Päivä päivältä toit mukanasi veden. Niin paljon vettä, että jaksoin nousta. Toisena päivänä toit valoa. Niin paljon valoa, että jaksoin hymyillä. Kolmantena päivänä toit puhdasta ilmaa. Niin paljon ilmaa, jotta viimein sain hengitettyä.
Kului vuosi. Kului toinenkin. Ja tänään sain lehteni takaisin. Sinun ansiostasi. Sain lehteni, sain itseni takaisin.
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Toată durerea mea, toată dragostea mea
ŞiirKeskeneräinen ja jatkuva kokoelma ahdistuneen ihmisen ajatuksia ja tunteita. Miltä tuntuu olla jatkuvasti masentunut ja ahdistunut? Kokoelman nimi 'Toată durerea mea, toată dragostea mea', tulee Romanian kielestä ja tarkoittaa suomeksi aikalailla sa...
