Sattumaako

7

Lähdimme Niklaksen kanssa juosten yläkertaan. "Mitä sä löysit" kysyin hiukan hengästyneenä. "Lapun" Emily vastasi ja ojensi lapun minulle. "Siin lukee Niklas, joten kato sä mitä siinä on" sanoi ja ojensin lapun veljelleni. "Ei hitto täs on kaks kuvaa, toinen on iskästä ja toinen on jostain rakennuksesta" Niklas sanoi hiljaa kädet täristen. Otin Niklakselta rakennuksen kuvan ja näytin sitä Emilylle. "Mä tiiän missä toi on, mut sinne on 300km matkaa" Emily sanoi. "Lähetään sinne heti ekalla junalla mikä vaan menee" Emily lisäsi. "Lähetään" sanoin ja lähdimme juosten kohti juna-asemaa. Juoksimme juna-asemalle ja Emily meni ostamaan lippuja seuraavaan junaan. "Onkohan ne oikeesti kaapannu iskänki" Niklas kysyi. "Ketkä ne" vastasin hämilläni. "No murhaaja ja äikän ope" Niklas sanoi hiljaa. "Eihän äikän ope ees välttämättä liity koko hommaan" sanoin. "No mut entä se eka kirje" Niklas huomautti. "No joo outoo mutta ei nyt vedetä mitään johtopäätöksiä" sanoin ja tarkistin etten olisi saanut uutta viestiä murhaajalta, ei valitettavasti tällä kertaa en saanut siltä viestiä vaikka oisin halunnut. 

Pääsimme junaan ja menimme junan hyttiimme. "Etkö saanu normi paikkoja" Niklaa kysyi. Emily pudisti päätään. "Halvaks tää kissa hiiri leikki ei ainakaan tule" sanoin ja katsoin pankkitilini saldoa. "Mul on tilil joku satanen" Niklas sanoi. "Mul näyttäis olevan 108 euroo" sanoin ja laitoin puhelimeni taskuuni. "Mul ei oo ku pari kymppiä enää jälellä" Emily sanoi. "Raha tässä nyt onneks on pienin huoli" sanoi ja katselin ikkunasta ulos. 

Kun juna saapui asemalle lähdimme Emilyn johdolla oikeaa paikkaa kohti. "Tää on semmonen hylätty tehdas" Emily kertoi kun kävelimme kävely katua pitkin. "Niin että kuinkas korvessa tää nyt sitte on" Niklas kysyi kun käännyimme metsäpolulle. "Aika helvetin korvessa" Emily vastasi ja väisti puunoksaa. "Voi saatana" sanoi kumartuaessani jotten löisi päätäni jokaiseen oksaan matkan varrella. Kävelimme vartin metsä polkua kunnes tuli vielä kapeampi polku. "Mist vetoo et tää ei pääty hyvin" Niklas sanoi kun jatkoimme matkaa. Nyt polku oli jo niin kapea ettemme voineet mennä vierekkäin vaan oli pakko mennä peräkkäin. Emily meni edeltä minä Emilyn perässä ja Niklas viimeisenä. Pääsimme vihdoin tehtaan luokse. "Miks näin syrjään on edes rakennettu tehdas" kysyi ja aukaisin oven. "Emmä tiiä, varmaan ettei aiheuta mitään haittaa kapungille" Emily vastasi. "Saatana vaikka tää olis ollu 30 kilometrii lähempänä niin tää ei ois haitannu ketään" Niklas huokaisi ja meni pidemmälle tehtaaseen. "No mitäköhän rakkaus kirjettä me täältä sitten etitään" kysyin ja lähdin veljeni perään. "Sen kun tietäis" Emily sanoi ja lähti toiseen suuntaan. "Voitaisko pysyä yhdessä" kysyin katsoen Emilyn perään "Joo tulkaa tänne, ei viimekskään alakerrassa ollu mitään" Emily sanoi. Lähdimme tuon tytön perään ottaen muutaman juoksu askeleen. Menimme toiseen kerrokseen. Avasin lähimmän oven ja katsoin huoneeseen sisälle. "Ei tääl ainakaan oo mitään" sanoin. "No se ei lohduta" Emily sanoi ja jatkoi seuraavaan huoneeseen. Menin Emilyn perässä. "Hei Alexi eiks sulta ollu hävinny vinyyli" Niklas sanoi ja tuli ulos viereisestä huoneesta. "Joo AC/DC vinyyli" vastasin ja lähdin Niklaksen luokse. Emily kulki perässäni. Otin lattialta vinyylin joka tosiaankin oli sama mikä minulta oli hävinnyt. Otin vinyyli levyn ja katsoin sitä. Siihen oli kaiverrettu teksti "Kerros ylemmäs". Näytin tekstiä, muille. "Lähetään" Emily sanoi ja lähti hölkkäämään kohti rappusia. Niklas ja minä menimme perään. Kun saavuimme yläkertaan siellä oli käytävä joka oli täynnä huoneita. Aukasimme ovia ja etenimme käytävä pitkin. 

Niklas avasi käytävän viimeisimmän oven ja siellä makasi Kiira lattialla. Tuolta oli teipattu suu, sekä sidottu kädet ja jalat nippusiteillä. Niklas ja minä menimme auttamaan Kiiraa kunnes ovi pamahti kiinni ja ovella seisoi kaksi ihmistä joilla oli peitetyt kasvot ja mustat vaatteet.