Sattumaako

8

Tuijotin ovea kohti suu auki. Toinen hahmoista oli hiukan lyhyempi kuin  toinen. Pidempi hahmo otti aseen taskustaan. "Tulkaas pojat tänne päin" pidempi hahmo käskytti. Nousimme molemmat ylös ja kävelimme hitaasti kohti pidempää hahmoa. "Polvilleen" hahmo käskytti. Ja pian meilläkin oli kädet sidottuna nippusiteellä. Myös Emilyn kädet sidottiin. Meidät laitettiin kaikki neljä riviin istumaan lattialle ja sen jälkeen hahmot hävisivät. Minä istuin Kiiran ja Niklaksen välissä. "Mitä me nyt tehään" Niklas kysyi ja nojasi minuun. "Mä en enää tiedä" sanoi ja käännyin katsomaan tyttöjä päin. "No keksikää nyt jotain, teidän takia me tässä ollaan" Emily sanoi. "Vai että meidän takia" Niklas huudahti. "Jos te ette olis lähteny leikkimään mitään oman elämän sankareita vaan olisitte ilmotanu asiasta suoraan poliisille niin nyt me ei oltais jossain hylätyssä tehtaassa keskellä ei mitään" Emily huusi Niklaskselle. "Hei toi ei auta nyt tilannetta, tätähän ne haluaa että me riitaannutaan keskenämme ja tehdään niiden työstä helpompaa" sanoin ja molemmat hiljenivät. Otin taskustani puukon ja aukaisin sillä nippusiteet itseltäni. Sitten aukaisin ensin Kiiran nippusiteet ja otin tuolta teipin suun edestä. "Kiitos" Kiira kuiskasi ja nousi seisomaan. Aukaisin myös Emilyn ja Niklaksen nippusiteet ja nuokin nousivat ylös. Kiira kokeili ovea mutta se ei auennut. "Pääsisköhän ikkunasta" Niklas kysyi samalla tutkien ikkunoita. "Tosta vois päästä tohon katto tasanteelle ja eiköhän sieltä jostain alaskin pääse" sanoin ja aloin aukaista ikkunaa. Pääsimme kaikki katto tasanteelle ja siitä alas, luojan kiitos kukaan ei siinä enää vahingoittanut itseään. Näimme hahmot ulkona ja nekin huomasi meidät. Lähdimme juoksemaan metsään kohti juna asemaa. Siellä luulisi olevan ihmisiä. Niklas juoksi ensimmäisenä ja minä aivan tuon perässä. Tytöt toivottavasti pysyvät mukana. 

Juoksimme juna asemalle asti, mutta Emily ei enää ollut mukanamme. "Mihin hittoon se jäi" Kiira kysyi kun menimme juna aseman kahvilaan. "Mä en tiiä, mut mulla on aavistus" sanoi hiljaa. "Joo ei tarvi kauheen fiksu olla päättelemään että minne se on jotunut, mutta miten me löydetään se" Kiira kysyi hädissään. "Eiköhän ne kohta laita taas jotain vihjeitä" Niklas sanoi. "Mitäs jos soitettais poliiseille nyt" ehdotin. "Joo mä soitan" Niklas sanoi ja otti puhelimensa taskustaan. Niklas meni juna aseman käytävälle soittamaan ja me Kiiran kanssa jäimme pöytään istumaan. "Entä jos Emily ei selviä" Kiira kysyi hiljaa. "Kyllä se selviää, mut onks meillä tietoo miks ne piinaa meitä" kysyin. "En mä tiiä, teihin tää varmaan jotenki liittyy" Kiira sanoi ja katsoi mua. "Mä en oikeesti enää tiiä mistä tää johtuu" sanoin tuolle pahoittelevasti. "Jätittehän te viimeksi kertomatta aika paljo, niin mistä mä tiiän ettet nyttenki jätä jotain kertomatta" Kiira kysyi ja katsoi mua epäilevästi. "Kiira pliis usko mua, mä en oikeesti tiiä, mä lupaan kertoo heti jos tiiän" sanoin tuolle kun kyyneleet nousivat silmiini. Niklas tuli takaisin pöytäämme. "No mitä nyt tapahtuu" kysyin kun tuo istui Kiiran viereen. "Me lähetään seuraavalla junalla kotiin ja sitten me mennään poliisi asemalle, poliisit soittaa meiän vanhemmille, ne tuo meille tavaroita sinne ja meiät pidetään turvassa niin kauan kunnes Emily löydetäään ja ne tyypit jää kiinni" Niklas selitti. "Minne ne vie meidät" Kiira kysyi. "Jonnekki asuntoon jossa on 24/7 vartiointi" Niklas vastasi.

Juna matka meni nopeasti ja pian jo kävelimme poliisi asemaa kohti. Poliisi asemalla meiltä katsottiin ensin henkkarit ja sitten meiltä otettiin puhelimet ja ohjattiin odottamaan perä huoneeseen. Kaksi poliisi miestä tulivat huoneeseen ja kyselivät emiltä että mitä on tapahtunut. Kiira selitti oman tarinansa ja minä ja Niklas kerroimme mitä meille oli tapahtunut. Poliisit ohjasivat meidät ulos ja menimme poliisi auton kyytiin joka vei meidät pienen mökin pihaan. Pihassa oli jo valmiiksi kaksi poliisi autoa. "Älkää poistuko mökin sisältä minnekkään" Poliisi ohjeisti kun menimme sisälle. Nyökkäsimme ja jatkoimme eteisestä pidemmällä mökkiin. Eteisestä avautui olohuone jonka vieressä oli keittiö ja ovi. Kiira avasi oven ja siellä oli makuuhuone. 

Tutkin keittiötä paremmin kun Kiira ja Niklas laittoivat makurin sänkyyn lakanoita. Minä nukun olohuoneen sohvalla ja Kiira ja Niklas saavat makurin. Keittiön kaapeissa oli makaroonia ja tonnikalaa. Katsoin jääkappiin, siellä oli jo hiukan enemmän ruokaa, kuten juustoa, tomaattia, kurkkua, leikkelettä, levitettä ja maitoa. Astioitakin oli aika paljon sekä tiskikonekkin löytyi. Ihan hyvä niin ei tarvitse käsin alkaa tiskaamaan. Niklas tuli keittiöön kanssani. Poliisit tulee käymään täällä" Niklas sanoi ja nojasi keittiötasoon. "Mitä ne nyt enää tänne tulee" kysyin tuolta. "Ne ottaa ainaki meidän puhelimet sekä myös kyselee jotain" Niklas selitti. "Aa joo, miten Kiira voi" kysyin tuolta hiljaa. "No aika rikki se kyllä on mutta ei sille nyt voi mitään" Niklas sanoi ja lähti olohuoneeseen. Lähdin veljeni perään.