Sattumaako

5

"Salaisuuksia on jokaisella paljon, joillakin enemmän joillakin vähemmän mutta asia joka ei muutu on se että kukaan ei halua salaisuuksien tulevan julki. Laita viesti puhelin numeroon 0723812736896 ja jatketaan keskustelua" Luin ääneen. "No mitä helvettiä toi tarkotti" Emily kysyi hämillään. "Otetaan selvä" sanoin ja kaivoin puhelimen taskustani. Laitoin viestiä kyseiseen numeroon "Käskit laittaa viestiä". Puhelimestani kuului heti ilmoitus ääni kun laskin sen pöydälle. "Lopettakaa äitinne murhan selvittäminen, mikäli ette halua samaa kohtaloa muille läheisimmillenne" luin ääneen. "Sii mitä" Emily kysyi vielä enemmän hämillään. "Ei saatana nyt mä ja Niklas ollaan kusessa" sain sanotuksi ja lähdin juoksemaan Niklaksen huoneeseen. "Nyt sä oot selityksen velkaa" Emily sanoi ja otti minusta kiinni. "Oota nyt" huudahdin ja riuhtaisin itseni irti. "Niklas" sanoin kun ryntäsin  tuon ovesta sisään. "Häh" tuo sanoi hämmentyneenä. Näytin puhelimeeni tullutta viestiä tuolle. "Mitä vittua tää nyt on" Niklas kysyi ja ojensi puhelimeni takaisin. "Mä en tiiä mut nyt me ei enää voida antaa asian olla" sanoin. Emily oli tullut myös Niklaksen huoneeseen. "Emily soita Kiiralle ja käske sen tulla tänne, nyt heti" Niklas käskytti. Emily nyökkäsi ja siirtyi kauemmaksi soittamaan. "Onkohan toi viestin laittaja äidin murhaaja" kysyin hiljaa. "Eiköhän se pian selviä" Niklas vastasi. "Kiiralla kestää vartti niin se on täällä" Emily sanoi. Nyökkäsimme Niklaksen kanssa hiljaa. "Mut te ootte selityksen velkaa" Emily sanoi ja katsoi meitä vaativasti. "Joo, me selitetään kaikki kunhan Kiira on täällä" Niklas sanoi hyvin hiljaa ja tuijotti lattiaa. 

Menimme alakertaan kun Kiira tuli meille. Iskä ja Sara on kaupungilla shoppailemassa, joten niiden ei pitäisi tulla kotiin vielä moneen tuntiin. "Nyt se selitys" Emily käski kun Niklas laittoi meille kaikille kaakao mukit pöytään. "No meiän äiti kuoli tos pari kuukautta sitten ja kaikki on ollu outoo sen jälkeen" aloin selittämään. "Iskä löysi heti uuden naisen itselleen ja siitä meni enää pari viikkoo ja muutettiin sen naisen kanssa tänne" Niklas jatkoi. "No mut eihän toi nyt oo niin outoo" Kiira sanoi. "No ei toi, mut se että Saran päiväkirjassa on tosi outoja merkintöjä samalle päivälle kun äiti kuoli" Niklas jatkoi. "Jos nyt saa kysyä, niin mihin teidän äiti kuoli" Emily kysyi varovasti. "Se murhattiin" vastasimme Niklaksen kanssa samaan aikaan. "Osanotot" Emily sanoi hiljaa ja otti minua kädestä kiinni. "Mut nyt meidän ei pidä surra sitä vaan pohtia että mitä helvettiä on tapahtumassa" Niklas sanoi ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan. Otin puhelimeni taskusta. "On tullu uus viesti" sanoin ja laskin puhelimeni pöydälle. Niklas otti puhelimeni. "Käsky ei näköjään mennyt perille, joten nyt siirrytään seuraavalle tasolle" Niklas luki viestin ääneen. "Mikä helvetin seuraava taso" Kiira kysyi. "Mä en välttämättä halua tietää" sanoin hiljaa. "Mä laitan nyt tälle viestiä" Niklas sanoi. "Mitä sä laitoit sille" kysyin kun Niklas lopetti näpyttelyn. "Kysyin vaan kuka se on" Niklas sanoi. "No se varmaanki haluaa sen kertoo" sanoin ja puristin Emilyn kättä. "Emily äiti laitto viestiä meidän pitää lähtee nytten, joten pojat nähään myöhemmin" Kiira sanoi. Halasimme Emilyn kanssa ennen kuin tuo lähti siskonsa kanssa

Ilta alkaa jo hämärtyä, katson ikkunastani ulos tyhjää kävely katua. Mietin vaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Ollaan nyt ryhdytty leikkimään piilohippaa todennäkösen murhaajan kanssa. Koitin ruveta nukkumaan mutten saa unta. Nousin sängystäni ja lähdin kohti Niklaksen huonetta. "Niklas" kuiskasin ovelta. "Mitä" Niklas vatsasi ja laittoi valon päälle. "Mä en pysty nukkumaan" sanoin ja menin istumaan tuon sängylle. "En mäkään" tuo vastasi ja nousi myös istumaan. Tuo istui viereeni ja ja nojasimme molemmat sängyn vieressä olevaan seinään. Niklas laittoi kätensä harteilleni ja nojauduin tuota vasten. "Muistaks ku aina pienenä, jos iskä suuttu sulle käperryit mun kainaloon" Niklas kysyi naurahtaen. "Mä olin sillon ehkä kuus" sanoi naurahtaen. "Ja kymmenen vuotta myöhemmin edelleen sä käperryt mun kainaloon jos sua pelottaa" Niklas sanoi silittäen minun olkapäätä. "Nyt on vaan oikee syy pelätä" sanoin hiljaa. "Lupaatko ettet ikinä jätä mua yksin, ihan sama mitä sattuis" kysyin Niklakselta pitkän hiljaisuuden jälkeen. "Mä lupaan" Niklas vastasi minulle ja halasi minua. Painoin pääni tuon rintakehää vasten ja aloin itkeä. Niklas piti minua tiukasti hali otteessaan ja rauhoitteli minua.