Älä unohda mua

LUKU 5.

Kaksitoista päivää ennen Milon kuolemaa. -Milo kävelee portaat ylös, menee huoneeseensa, vaihtaa yövaatteet ja päättää lukea vielä kirjaa ennen kuin menee nukkumaan. Milo ottaa hyvän asennon sängyssään ja alkaa lukea kirjaa. Milo avaa kirjan ja alkaa lukea. Milon huoneessa on kaksi lipastoa ja vaatehuone. Aika tavallinen huone, ehkä vähän isompi kuin, mitä useimmat huoneet. Milo ehtii lukea hetken kirjaa, kunnes hän säikähtää. Jere on jotenkin päässyt heidän kotiinsa, todennäköisesti Jannan avaimilla, ja onnistunut piiloutumaan Milon vaatehuoneeseen. Milo yrittää huutaa apua, mutta turhaan. Milo oli kotona yksin, koska muut olivat lähteneet elokuviin. Milo ei, koska hän oli vähän kipeänä. Jere repii Milon sängystä, työntää hänet seinää vasten ja alkaa riisua. Kaksi tuntia ja kolmekymmentä minuuttia, niin kauan se kesti.

11.5.2023 "Ailo, mä tiedän, että sä katot nää kuitenkin, joten moi. Sul on varmaan kova ikävä mua. Mä ymmärrän ja mä oon tosi pahoillani, ihan kaikesta. Tiiän, et tää ei oo reilua sua ja äitiä ja isää kohtaan. Usko pois mulki tulee niin kova ikävä teitä. Sä oot mulle tärkein asia tässä maailmassa. Sä oot mulle ihan kaikki. Se kaikki oli mulle vaa ihan liikaa... Mä yritin kyl ihan tosissaan, mut sit lopulta mä en vaa enää jaksanu. Mun on Milo pakko tehä tää, mun on pakko jättää teidät. Voiku ois joku toinen keino, mikä ei vaikuttais teihin. En haluis jättää sua ja äitiä ja isää, mutta mun on pakko. Mut mä haluun, et sä ymmärrät, et tää ei johdu susta. Tää ei oo sun vika. Älä aattele silleen, mä pyydän, älä syytä ittees siitä. Sano myös äitille ja isälle et rakastin niitä. Rakastan sua Milo, edelleen. Se ei katoo mihinkään. Älkää unohtako mua, mäkään en unohda teitä, mä lupaan. Ailo, sä oot mulle rakas, tulee ikävä, me nähdään vielä joskus jossain. Oot rakas ja anteeks. Moikka!"

Milo ja minä olimme kahdestaan kotona, kun se tapahtui. Milo oli huoneessaan ja minä katsoin Netflixistä lempisarjani uusinta kautta. Milo tykkäsi yleensä hengailla kanssani ja sarja, jota katsoin, oli myös hänen lempisarjansa. Kysyin Milolta monta kertaa, haluaisiko hän katsoa sitä kanssani. Joka kerta vastaus oli kuitenkin kieltävä, koska hänellä oli englannin koe, johon piti lukea. Joten ajattelin jättää Milon lukemaan rauhassa. Jonkin ajan kuluttua minulle tuli jotenkin outo tunne ja tajusin, että Milon huoneesta ei ollut kuulunut mitään pitkään aikaan. Halusin uskoa, että hän vain luki hiljaa kokeeseen, mutta jokin osa minussa vain kertoi, että nyt ei ole kaikki hyvin, joten päätin mennä Milon huoneeseen kysymään häneltä, miten menee, vaikka tiesin, että hän suuttuisi minulle. Menin huoneeseen ja päätin kuitenkin kuunnella vielä oven takana hetken aikaa, jos vaikka kuulisinkin tietokoneen näppäimistön äänen tai jotain. Ei mitään. Ihan hiljaista. Liian hiljaista. Avaa oven ja ensimmäinen asia, mitä näen on veri. En ole ikinä nähnyt niin paljon verta. Seuraava asia, mitä näen on veitsi. Milon oikeassa kädessä on veitsi ja vasemmassa kädessä haava, josta pulppuaa verta. Olin jättänyt puhelimen alakertaan ja lähdin hakemaan sitä paniikissa, kädet täristen. Juoksin niin lujaa kuin ikinä pystyin ja, kun pääsin takaisin yläkertaan, tajusin, että Milo on tajuton. Soitin heti hätäkeskukseen, josta neuvottiin painamaan haavaa. Yritin saada Miloa hereille painaen samalla haavaa. En kuitenkaan saanut herätettyä häntä ja näin kuinka elämä vain jotenkin katosi hänen silmistään. En pysty selittämään sitä, mutta jotenkin tuntui vain, että hän oli poissa. Ensihoitajat ja Finnhems tulivat paikalle minuuteissa, jotka tuntuivat tunneilta, ja aloittivat elvytyksen. Lähdimme ajamaan sairaalaan, jossa Milo todettiin kuolleeksi.