Lover of the dark side

2

Saavuimme juuri uuden kotimme pihaan. Se oli suuri kaksikerroksinen talo, jonka takaa näkyi suuri metsä. Tuolla haluan käydä.

"No, mitäs sanot. Onko hieno?"

"Todellakin. Tämä on paljon isompi kuin luulin."

"Odotas kun näet oman yläkerta huoneesi."

Juoksin suoraan avaamaan ovea. Taloon oli jo tuotu meidän huonekaluja.
Näin valkoiset portaat ja lähdin kiipeämään niitä ylös.
Avasin ovia. Komero, vessa, isän tyylinen makuuhuone ja viimeisen oven takaa paljastui minun huone.

Huone oli paljon isompi kuin entinen huoneeni. Ikkunat olivat suuret, joissa yhdessä oli tasanne mihin mahtuisi istumaan. Oli vaatekomero ja Minulla on parveke!!!
Olen aina halunnut oman parvekkeen, mistä voisi katsoa mitä ulkona tapahtuu.

Avasin parvekkeen oven ja katselin ympärilleni. Tuohon mahtuisi pieni sohva ja tuohon hylly mihin mahtuisi kasveja ja lattialle joku söpö matto. Jotain valoja kattoon, kun parvekkeen yllä on katto mikä suojaa sateelta.

Palasin takaisin sisälle huomataakseni isän kantavan tavaroita huoneeseeni, mitkä unohdin autoon.

"Kiitos kun toit ne."

"Eipä mitään. Mitä pidät huoneestasi?"

"Rakastan. Tämä talo on aivan mahtava. Mutta tuo parveke on parhain."

"Arvelinkin sinun pitävän siitä enemmän. Valitsin itselleni tuon toisen."

Naurahdin. "Milloin aloitankaan koulun?"

"Ylihuomenna. Syö ja käy nukkumaan. Huomenna pura tavarasi ja jos jaksat käy kiertelemässä kylän paikkoja lävitse."

"Juu. Mitä syödään?"

"Pizzaa."
"Uuuu. Nam."

*********

Sain juuri kaikki tavarat paikoilleen. En jaksaisi enää lähteä minnekkään ulos.
En voi vieläkään uskoa sitä tosi asiaa, että minä AVA WESTWOOD asun Forksissa. Siis unelmaa ja vieläpä maailman hienoimmassa talossa. Pääsen myöskin opiskelemaan sinne, missä Bella ja muut olivat oppilaina.

Koulusta puheenollen. Mitäköhän muut ajattelevat minusta, tai saanko kavereita tai saanko poikaystävää täältä?

Jos rupean miettimään yhtään enempää niin sitten alan tressaamaan enemmän. Parasta jos vain menen nukkumaan, niin huominen tulee nopeammin ja saan nähdä mitä huomenna tapahtuu.

********

Herään aamulla siihen, että kelloni soi. Ponkaisen ylös ja rupean valmistautumaan ekaan koulupäivääni. Söin aamupalaksi leipää ja mehua. Asuksi valitsin siniset farkut, isohko huppari, Air Force 1:set. Lisäsin vielä hajuvettä, kaula- ja rannekorut ja lopuksi sormukset.
Laitoin pitkät ruskeat hiukseni korkealle poninhännälle.
Pesin vielä lopuksi hampaani ennen kuin lähdin.

Saavuin koululle oikeaan aikaan. Tunsin itsessäni uteliaita katseita noustessani ylös autosta.
"Kiva kärry." Joku sanoi. Nyökkäsin vain.

Lähdin tallustamaan kohti rehtorin kansliaa. Tunsin itsessäni paljon enemmän kysyviä katseita sisällä, kuin ulkona. Mutta pääsin turvaan rehtorin kansliaan kuullessani pyytävän äänen tulla sisään.

Astuin sisään kansliaan. Ison pöydän takana oli ruskeatukkainen nainen.

"Huomenta. Oletko sinä Ava Westwood?"

"Kyllä. Aloitan tänään tässä koulussa."

"Selvä. Ihanaa. Minä olen mrs. Red. Oletko saanut jo koulu tavarasi?"

"En. En ollut varma pitääkö tavarat hankkia itse vai saakone täältä. Siitä ei ilmoitettu ohjeissa."

"Aaa. Se on unohdettu laittaa, mutta tässä ne ovat."

Rehtori nosti pöydälle kirjani, mukana tuli myös kartta, jos se voisi helpottaisi liikkumistani täällä.
Minun luokseni pitäisi jossain vaiheessa tulla joku joka näyttää paikkoja minulle.
Rehtori neuvoi minulle tien äidinkielen tunnilleni, mistä olen jo myöhässä, mutta se ei haittaa jos kerron olevani uusi oppilas ja olin rehtorin kansliassa.

Käytävä oli ammottavan tyhjä, ei ristin sielua. Katsoin kartasta suunnan luokkaan.
"Tästä siis vasemmalle ja ylös." Olin huono seuraamaan karttaa. Peruskoulussa sanoin aina, että kartan lukemista ei tarvitse muutkuin suunnistajat.
Mutta sitä olisi sittenkin tarvinnut opetella, en olisi muuten eksyksissä jos osaisin lukea karttaa.

Käännyin vasemmalle nurkasta, mutta juuri minun tuurilla törmään johonkin ihmiseen.
En nähnyt muuta kuin mustaa kangasta, kunnes käänsin katseeni ylöspäin. Minua katsoi suoraan silmiin kellertävät silmät. Se oli joku musta tukkainen, pitkä ja komea poika.

"Anteeksi ei ollut tarkoitus törmätä." Sanoin nolona pojalle.

"Eise mitään. Pitäisi itsekin katsoa eteenpäin."
Pojalla oli ihanan möreä ääni. Sellainen mikä saa kaikki tytöt ja jopa pojat polvilleen.

"Juu. Mutta minä tästä menenkin."

"Odota, oletko eksynyt?" Katsoin häntä kummastuen.
"Tai siis. Näytät olevan uusi, niin voisin näyttää sinulle reitin äidinkielen luokkaan."

"Mistä sinä tiesit että minulla on äidinkieltä?"

"Näin tuntikalenterisi."

"Aa. No kyllä se käy. Mutta eikö sinulla ole omaa tuntiasi?"

"Meillä on elokuvan katsomista ja sanoin meneväni vessaan."

"Aika pitkä vessakäynti."

"Olin jo menossa luokkaan ennenkuin törmäsin sinuun. Mutta mennään nytten."

Lähdimme kävelemään kohti luokkaa ja minä katsoin aina välillä tätä poikaa jonka nimeä en vielä tiennyt, mutta en uskalla myöskään kysyä sitä häneltä. Emme puhuneet yhtään mistään. Ei hänkään kysynyt nimeäni tai kertonut omaa nimeään.

Saavuimme oven eteen missä luki "ÄIDINKIELI" isolla. Olen aivan varma, että olen kävellyt tästä läheltä aijemmin.

"Tuota, kiitos kun autoit minua löytämään oikean luokan." Mutta kun käännyin, hän ei ollut enää siinä.

Missä vaiheessa hän lähti? En edes kuullut kun hän lähti ja enkä saanut kuulla hänen nimeään.
Kaipa hän ei vain viihtynyt seurassani. Kaipa hän oli vain ujo. Hänen energiansa ei kyllä tuntunut ujolta, vaan johtajamaiselta.

Käännyin takaisin oveen päin ja koputin. Olin jo puolituntia myöhässä, mutta kerron sen mitä rehtori neuvoi kertomaan.
Ovi avautui ja sen avasi vanhempi silmälasipäinen nais opettaja.

"Niin?"

"Olen Ava Westwood ja olen uusi oppilas."

"Aaa niin joo. Tulehan Ava luokan puolelle ja esittele itsesi kokoluokkalle."