Lover of the dark side

7

Liikuntatunti oli ohi, minun joukkueeni hävisi, mutta se oli vain peliä. Olin ainakin hikoillut. Selkääni pitkin laskeutui hikipisaroita ja reiteni tuntuivat myös nihkeille.

"Mikä tunti teillä on seuraavaksi?" Kysyin varmuuden vuoksi.

"Matikkaa."

"Terveystietoa, entä sulla?"

"Biologiaa."

"Onnea mr.Beanin kanssa, hän pitää aina ryhmätöitä."

"Kiva enkämä tunne sieltä ketään."

"Tutustut vain."

"Oletteko valmiita, pitää keretä kirjoittamaan sisäelimistä." Minä ja Nala irvistimme ja sanoimme olevamme valmiita.

Kun pääsimme pois pukkareista ovien vieressä seisoi Jake. Tytöt rupesivat virnuilemaan ja jättivät minut hänen kanssaan.

"Heipä hei. Näytät hyvälle."

"Ai, kiitos, kuin myös." Olin laittanut mustat farkut ja tummanvihreän hupparin. Hänellä oli mustat farkut ja musta huppari.

"Saanko minä siis sen numeron?"

"Kyllä. Miksi sinä muuten haluat sen?"

"Olet uusi ja vaikutat kivalle ja söpölle." Punastuin. Minua ei koskaan sanota söpöksi.

"Mitä sinulla on, mulla on englantia."

"Biologiaa."

"Haittaisiko jos saattaisin sinut luokkaan?"

"Ei todellakaan. Enemmän auttaisi, niin en eksyisi."

"Mennään sitten." Hän tuuppasi minua hellästi eteenpäin ristiselästä Ja tietenkin punastuin taas.

"Olette siis vasta muuttaneet tänne?"

Kyllä. Muutimme Sheltonista tänne

"Miksi te muutitte juuri Forksiin. Vai tulitteko vain jommankumman vanhemman työn perässä?"

"Ei. Äiti kuoli kolmisen kuukautta sitten. Isä taas etsi parempaa elämää meille." Noniin Ava älä kerro kaikkea perheestäsi tuntemattomalle pojalle. Hän varmaan pitää meitä outona ja toivoisi olevansa muualla kuin kanssasi.

"Osan otot. Pärjäätsä?" Säälivä ilme. Ei vielä etsi pakoreittiä.

"Kiitos. Kyllä. Isä tietää minun rakastavan Twilighteja joten muutto Forksiin on auttanut ajattelemaan jotain muutakin kuin vain äitiä." Ava mitenkäs se "älä kerro kaikkea perheestäsi" menikään?!!

"Fani paikan päällä. Kummastas tykkäät enemmän, siitä vampista vai Jacobista?"

"Vampista ja hänen nimensä on Edward." Hän pyöräytti vain silmiään

"Mikä siinä Edwardissa on parempaa kuin Jacobissa?"

"No, hän on yställisempi ja rakastaa oikeasti Bellaa. Jacob taas, hän on liian itsepäinen ja ärsyttävämpi. Hän oli kivempi silloin kun omisti pitkät hiukset. Mistä sinä edes tiedät heistä?"

"Kaikki ketkä asuvat Forksissa tietävät sen elokuvasarjan."

"Eli kaikki täällä ovat nähneet sen?"

"Kyllä. En tiedä ketään kuka ei tietäisi siitä. Olemme perillä."

Kun katsoin eteeni näin biologian luokan ja sen vieressä oppilaita ja Alexin. Jake ja Alex katsoivat toisiaan murhaavasti silmiin. He eivät nähtävästi olleet kavereita.
Minun oli pakko keskeyttää se menemällä heidän väliin ennen kuin he tappavat toisensa oikeasti.

"Kiitos kun saatoit minut tänne."

"Eipä mitään. Onko sinulla muuten mitään suunnitelmia illalle?"

"Ajattelin mennä juoksemaan takapihani metsään." Älä käännä katsettasi Alexiin vaikka hän tuijottaa teitä molempia. Puhut nyt Jaken kanssa, joten keskity!

"Haittaisiko jos liittyisin seuraan? Minulla oli tarkoitus itsekin käydä juoksemassa."

"Ei haittaisi. Tulisitko sinä siis sinne metsään vai minne?"

"Voin tulla, missä sinä asut?"

"Käykö jos laitan sinulle viestiä, tunti alkaa."

"Käy. Moikka." Hän katsoi vielä minua ja käänsi sitten katseensa takanani olevaan Alexiin vihaisesti ja sitten lähti pois.

"Moikka." Huikkasin vielä hänen peräänsä.
Käännyin ympäri ja kohtasin Alexin katseen. En tiedä näinkö hetken vilahduksen punaista hänen silmissään,  mutta se olisi voinut olla kylläkin auringon säteen valo. Katsoimme toisiamme vähän aikaa ja sitten menin hänen ohi luokkaan.

"Hei mr. Bean! Minä olen Ava Westwood, se uusi oppilas."

"Minä kuulinkin sinusta. Sinä voisitkin mennä istumaan tuohon tyhjälle paikalle Alexin viereen."

Katsoin häneen ja hän katsoi minua. Ei ole todellista. Kaikki muut paikat oli viety, mutta ei tietenkään Alexin vierestä. Eikö joku voisi vaihtaa vaikka paikkoja. Enhän minä pysty keskittymään mihinkään jos istun hänen vieressä ja hän katsoo melkein minua syvälle sieluun.
Noniin Ava nyt istut siihen penkille ja yrität kestää yhden oppitunnin hänen vieressä.

Hän katsoi kun kävelin hänen viereensä ja istuin penkille. Sitten käänsi katseensa opettajaan huomatessaan minun katsovan häntä. Outo tyyppi. Katsoi minua silloin kun en katsonut häntä, mutta kun minä katsoin häntä hän ei katsonut minua.

"Noniin hiljaisuutta kiitos. Tänään aloitetaan parityöt. Oman parin löydät vierestäsi." Ei ole totta. Miksi juuri piti istua hänen kanssaan? Toivottavasti tätä ei tarvitse tehdä vapaa ajalla. "Tätä sitten tehdään myös vapaa ajalla, minä jaan aiheet." Juuri kun luulin ettei häntä tarvitsisi nähdä vapaalla, mutta ei. Tietenkin me teemme yhdessä jostakin aiheesta parityön.

"Alex ja Ava, te teette susista."

"Susista. Mitä niistä voi kirjoittaa?"

"Kirjoitatte vaikka perustietoa esim. Koko, korkeus, vauhti, missä elää, lisääntyminen jne. Kerrotte vaan mitä pitää kertoa, kyllä te osaatte. Chloe ja Viv teillä on madot."

Sentään meillä on parempi aihe kuin noilla kahdella tytöllä. Tässä on vain yksi ongelma, meidän pitäisi puhua toisillemme. Tämä hiljaisuus meidän välillä on henkeä raastavaa. Minun on pakko avata nyt suuni tai tämä työ ei koskaan edisty.

"Kumpi kirjoittaa ja kumpi etsii tietoa?"

"Minä voin vaikka etsiä tietoa." Tuo ääni. Se on niin möreä ja ihana. Vastaa nyt toope jotain. "Sopii."

Hän rupesi etsimään tietoa kirjoista ja minä rupesin etsimään kynää ja paperia. Tämä kuulemma mr. Beanin mielestä pitää tehdä vanhanaikaisesti, eikä helposti koneilla.

Meidän välillä oli hiljaisuus. Hän puhui silloin kun kertoi mitä kirjoitan ylös. Kaikki muut luokassa puhuivat pareilleen, mutta me emme. Kunnes hän avasi suunsa.

"Kuule, onko sulla ja Jake Sparotilla jotain meneillään?"

"Mitä. Ei. Mähän tulin tänne kouluun vasta eilen." Miksi häntä edes kiinnostaa?

"Onko entuudestaan sitten tuttu?"

"Ei. Olen asunut täällä vasta neljä päivää. Enkä ole tavannut häntä aiemminkaan." Hän nyökkäsi vain.
"Miksi sinua edes kiinnostaa?"

Sitten kello soi ja hän keräsi kaikki tavaransa ja lähti. Eikä kertonut miksi kyseli tai sanonut edes hyvästejä. Jätti vain minut istumaan suu auki ja silmät pyöreinä siihen.

Miksi hän saa kysellä, mutta minä en? Minä teen hänen kanssaan parityötä, meidän pitäisi osata puhua toisillemme. Mutta hän vain jätti minut tänne. Koko jätkä on ihan outo tyyppi.