Lover of the dark side

6

*Avan näkökulma*

Olin nähnyt yöllä kauheaa unta ja herännyt, mutta onneksi nukahdin uudestaan enkä nähnyt enää painajaisia.

Aamulla koulussa olisi liikuntaa ja meillä olisi jalkapalloa.
Laitoin liikuntakassiin perus mustat urheiluhousut ja mustan pitkähihaisen. Hiukset laittaisin vain poninhännälle.

*******

Suuntasin tietäni pukkariin katsellen kartasta suuntaa.
Saavuin oven eteen. Henkäisin kerran sisään ja ulos, sitten astuin pukkariin.
Se oli aika lailla täynnä, mutta kun näin Nalan ja Edithin kutsuvan minua luokseen änkäydyin muiden tyttöjen välistä tyhjään tilaan.

"Moi Ava. Mille tuntuu aloittaa toinen koulupäivä täällä?" Edith kysyi ja rupesi sitomaan kengännauhojaan.

"Ihan ok. Näin vain yöllä painajaista äidistä." Molemmat katsoivat minua surullisesti. Kerroin siis eilen puhelimessa heille äidistä.

"No, oletteko te hyviä jalkapallossa?"

"Ei ainakaan kehumisen tasolla." Nala sanoi.

"Entä sinä Ava?"

"Samaa rataa mennään."

"Hyvä. Ollaan sitten kolmestaan surkeita." Rupesimme nauramaan Edithin sanoille. Saa nähdä mitä tulee tapahtumaan.

Rupesin vaihtamaan vaatteita, käytän yleensäkin tuota asu komboa.
Katsoin muita tyttöjä, monella oli lyhyet sortsit ja urheilutoppi. Mahdollisimman paljastava. Monella oli litteä vatsa jota koristi timanttinen napakoru. Joillakin oli housut mitkä oikein esitteli pakaroita tiukkuudensa johdosta. Pojilla taitaa sitten olla oma liikuntatunti lähellä meitä. Tai sitten he pukeutuvat aina noin. Minun lisäksi Nalalla, Edithillä, Mialla ja Silverillä on normit peittävät urheiluvaatteet.

"Noniin, onko kaikki valmiita jalkapalloon?"

"Tuo on mrs.Star. Vähän turhan innokas liikunnanopettaja." Nala kuiskasi minulle ja huomasin kyllä mistä hän puhui.

"Uuuh. Sinä taidat olla Ava Westwood, uusi oppilas?" Kaikki tytöt käänsivät katseensa minuun.

"Kyllä."

"Hienoa. Olen mrs.Star, liikunnanopettaja." Nyökkäsin vain, koska tiesin sen jo.

"Okei tytöt, kun menette kentälle lähtekää juoksemaan sitä kolme kertaa ympäri. Poikia ei sitten jäädä katsomaan, vaikka he näyttäisivät hyvälle ilman paitaa ja kun pelaavat omaa pallopeliään."
Jotkut tytöt huokailivat pettyneesti, mutta kun he kuulivat poikien olevan ilman paitoja, se vasta sai heihin liikettä.

Katsoimme Nalan ja Edithin kanssa toisiamme ja rupesimme nauramaan.
"Se on jännä että he eivät mene koskaan ulos noin nopeasti, vain silloin kun tietävät poikien olevan puolialastomia."
Edith oli ihan oikeassa.

Kun saavuimme kentälle ensimmäinen asia minkä me näimme oli, jotkut tytöt juoksivat kenttää oikeasti ympäri, mutta sitten ne loput katsoivat poikia, joilla ei oikeasti ollut paitoja päällä, silmät suurina ja suu kuolaa valuen. No kyllähän he näyttivät minustakin hyvännäköisille.

Sitten etsin katseellani olisiko Alex taas tuijottamassa minua. Olihan hän ja tietenkin myös ilman paitaa. Hän oli selvästi treenannut kroppansa. Sen näki ainakin noista vahvoista käsistä, selvistä vatsalihaksista ja tuosta hyvän näköisestä pyl...

"Ava mennään juoksemaan." Nala onneksi keskeytti minun pervot ajatukseni.

Lähdimme juoksemaan mukanamme ne kuolaajat jotka opettaja oli käskenyt juoksemaan.
Jotkut olivat jo juosseet mukaan lukien Silver ja Mia, jotka menevät poikaystäviensä luokse jossa oli myös Alex. Hän tuijotti taas. Hän katsoi kun juoksin, mikä oli vähän ahdistavaa, kun olen muutenkin epävarma kehostani.
En ollut tuollainen kuin vaikka Olivia Brooke, hänellä oli litteä vatsa, suurehkot rinnat, blondit hiukset tai siniset silmät. Minulta puuttui nuo kaikki.

Yritin olla välittämättä tuijotuksesta, mutta en pystynyt. Minun pitäisi mennä kertomaan hänelle ettei tuijottaisi minua, mutten uskalla. Hän varmaan muutenkin katsoo kun olen uusi, hän voi vaikka olla utelias. Tuijottaahan moni muukin aina minua. Olisihan se pitänyt myös tietää, että kun olen ajatuksissani törmään johonkin ja lennän pyllylleni.

"Oho. Eihän sattunut?" Se johon törmäsin oli Jake Sparot, ei voi olla totta, että törmään häneen uudelleen ja vielä taas kaikkien edessä.

"Ei. Olin vain ajatuksissani, niin en sitten nähnyt sinua. Anteeksi."

"Ei mitään. Näitä sattuu ja meille toistamiseen." Hän auttoi minut ylös ja kiitin.

"Etkös sinä ollut Ava Westwood, se uusi?"

"Kyllä. Se aito ja oikea."

"No Ava, me nähtävästi saimme katseita äskeisestä." Kun katsoin ympärilleni, niin näin kaikkien tuijottavan meitä. Alex etenkin, jotenkin vihaisesti. Ehkä‽

"Niimpä näkyy. Mun kannattaa varmaan mennä omalle liikuntatunnille. Joten moi."

"Oota. Saisinko mä sun numeron?"

"Katotaan liikunnan jälkeen."

"Selvä nähdään sitten."

Lähdin kävelemään Nalan ja Edithin luokse tuntien kaikkien katseet itsessäni.
"Mitä tuo oli?" Molemmat kysyivät heti.

"Törmäsin vain, kun en katsonut eteeni."