Ohuemmalla jäällä

GRACE (I)

// Liittyy Ohuella jäällä-tarinan lukuun 18

Grace Nguyen ei käynyt kotibileissä.

Siihen oli monta syytä, mutta tänä iltana, hän muisti taas sen, minkä oli unohtanut antaessaan parhaan ystävänsä, Kai'n, suostutella hänet mukaansa. Kai'n, jonka hän oli hävittänyt puoli tuntia sitten.

Musiikki soi liian lujalla. Ilma oli sakeana savusta ja hikisistä kehoista, sekaisin halvoista hajuvesistä ja oluesta. Joku oli läikyttänyt Gracen mekolle olutta ja se haisi ja kangas takertui inhottavasti ihoa vasten. Grace oli hävittänyt ystävänsä — ja itsearvostuksensa, koska nyt hän oli jumissa sohvan nurkassa isokokoisen jääkiekkoilijapojan kehon ja käsinojan välissä.

Andrew Callahan oli todella puhelias kännissä. Niin puhelias, että Gracen oli hankala pysyä perässä. Pojan hengitys oli kostea ja haisi kaljalta ja viinalta ja minipitsoilta, eikä Grace todellakaan halunnut olla siinä.

Grace ei ollut sellainen tyttö, jolle Andrew Callahanin kaltaiset pojat normaalisti puhuivat, mutta siinä hän oli ja Grace vain odotti, koska hänelle selviäisi mikä takaa-ajatus pojalla oli. Ja se selvisi hänelle nopeasti.

Andrew nojautui lähemmäs, ja Grace haistoi alkoholin hänen hengityksestään.

"Sinun pitää tukiopettaa minua."

"Mitä?" Grace kysyi häkeltyneenä siksi, ettei voinut uskoa kuulemaansa ja siksi, ettei ollut varma, että edes oli kuullut oikein kovan musiikin ja Andrew'n humalatilan vuoksi.

"Olen ihan kusessa koulussa," Andrew sanoi huulet melkein kiinni Gracen korvassa. Ilmavirta kutitti Gracen niskalla.  "Fysiikassa, matikassa, kaikessa. Jos en skarppaa, en pääse läpi välikokeista. Ja jos en pääse läpi välikokeista, Hanson sanoi, etten voi pelata."

"Mitä sitten?" Grace kysyi.

"Miten niin mitä sitten?" Andrew sanoi ja katsoi häntä hetken kuin olisi odottanut, että Grace ymmärtäisi, ettei ollut mitään tärkeämpää kuin jääkiekko.

"Ehkä sinun olisi pitänyt ajatella tätä vähän aiemmin. Olisit voinut esimerkiksi kuunnella tunnilla sen sijaan, että heittelet ystäviäni paperitolloilla."

Andrew hymyili hänelle nolosti.

Grace katsoi häntä pitkään yrittäen selvittää, oliko tämä vain joku humalainen hetken päähänpisto vai jotain muuta.

"Ja nyt sinä ajattelit, että minä auttaisin sinua? Miksi ihmeessä auttaisin sinua?" Grace kysyi skeptisesti.

"En heittänyt sinua paperitollolla."

"Sehän on hyvä syy."

Andrew veti syvään henkeä, kuin valmistautuen antamaan pitkän puheen, mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, hän liikahti sohvalla niin kömpelösti, että läikäytti lisää olutta Gracen päälle punaisesta muovimukistaan. Grace sulki silmänsä ja laski kymmeneen yrittäen hillitä ärtymyksensä.

"Paska", Andrew henkäisi. "Odota."

Hän kaivoi farkkujensa taskusta rypistyneen nenäliinan ja alkoi taputella Gracen vatsaa sillä.

"Lopeta," Grace ärähti ja työnsi Andrew'ta kauemmas itsestään. "Se on silkkiä. Se, että levität sitä, ei auta asiaa."

"Tarkoittaako tämä sitä, ettet tukiopeta minua?" Andrew kysyi.

"En aio tukiopettaa sinua, koska sinulle ja kavereillesi tukiopettaminen tarkoittaa sitä, että voit luntata minulta kokeissa tai laitat minut tekemään kaikki kotiläksysi."

Andrew nyökkäsi, mietteliäänä. "Voisin tyyliin opiskella itse tai jotain."

"Tyyliin opiskella tai jotain", Grace matki pojan äänensävyä.