Breath and you are dead || Blind Channel

48

Joel

Lävitseni tuntui vyöryvän samaan aikaan kymmeniä eri tunnetiloja, kun tuijotin lattialla polvillaan tärisevää Joonasta. Vahvimpana niistä kuitenkin tunnistin vihan. Sietämättömän suuttumuksen, joka suorastaan pakotti minut rankaisemaan itkevää ystävääni. Rakas sinuna säästäisin nuo kyynelet, tulet kohta todella tarvitsemaan niitä...

Vaikka viha dominoikin taidokkaasti muita tuntemuksiani, en voinut estää muutamaa naurupyrähdystä karkaamaan suustani, kun lähestyin pelon sekoittamaa Joonasta. Näky oli kiistattoman säälittävä.

"Oliko mun ohjeet jotenkin epäselkeät tai ylitsepääsemättömät?" Kysyin mahdollisimman rauhallisella äänellä. Tiesin, että olevinaan rauhallinen olemukseni ainoastaan nostattaisi Joonaksen pelkotiloja. Se puolestaan loi käsin kosketeltavaa valtaa minulle.

"Mä kysyin jotain", huomautin tarttuessani Joonaksen kyynelten kastelemaan leukaan nostaakseni tuon pelon sokaisemat kasvot tasolleni. Kosketukseni ei ollut kovakourainen, se oli suorastaan armollisen hellä tilanteeseen nähden, mutta se sai silti Joonaksen vetäisemään terävästi henkeä ja tuon alahuulen väpättämään entisestään.

Kyllästyttyäni odottamaan olematonta vastausta ja jalkojeni alkaessa puutua epämiellyttävästä asennosta, sylkäisin päin Joonaksen kasvoja ja käänsin selkäni tuon aikaansaamattomuudelle. Ristin käteni takaraivolle ja aloin kartoittamaan asuntoa askelillani. Päässäni pyöri kymmeniä ajatuksia siitä, miten rankaisisin hyödytöntä ystävääni, mutta en millään osannut päättää ainoastaan yhtä tapaa tilanteen ratkaisemiseksi. Kai sitä oli sallittua hyödyntää monia eri metodeja. Oppiipahan...

"Mitä tässä kuuluisi sun mielestäsi tehdä?" Esitin Joonakselle kysymyksen, johon en todellisuudessa edes odottanut saavani vastausta. Käänsin vain jälleen inhoavan katseeni polvistelevaan Joonakseen, joka ei ollut onnistunut edes laskemaan rättiä tärisevistä käsistään.

"Luuttuanko mä sulla ton lattian vai, vienkö sut vaan suoraan pitämään seuraa Tommille kylmäkellariin?" Luettelin vaihtoehtoja ääneen ja sain vihdoin paikoillaan tärisseen Joonaksen kavahtamaan taaksepäin. En tiedä, oliko se sanojeni vai lähestyvien askeleideni seurausta, mutta joka tapauksessa reaktio sai tyytyväisen hymyn kohoamaan huulilleni.

"Ehkä mä oon tällä kertaa armollinen", jatkoin yksinpuheluani ja taputin Joonasta päähän lohduttavana eleenä. Tunsin tuon kuitenkin kaikkoavan kosketustani jokaisella solullaan, vaikka ei tehnytkään mitään fyysistä estääkseen sen. Kai se sen verran vielä ymmärsi omaa parastaan, ettei halunnut enempää leikkiä tulella. Minä koskin, jos minä halusin...

"Sä hoidat ton siivouksen loppuun nyt", kerroin saman tyytyväinen ilme huulieni koristuksena. Nappasin Joonaksen käsissä levänneen vihreän rätin itselleni ja sain tuon ilmeessä vihdoin aikaan muutoksen, tuon luodessa minuun kysyvän katseen.

"Sä nuolet sen puhtaaks", jatkoin ilmekkään värähtämättä. Teoilla oli seurauksensa. Tämä oli Joonakselle nyt erittäin hyvä oppitunti aiheesta.

"M-mut enhän m-mä", tuo alkoi änkyttää hämmennyksen vaihtuessa järkytykseen tuon kasvoilla. Ei sulla oikein tainut olla nyt vaihtoehtoja.

"Sä ite halusit tehdä tästä vaikeeta. Rätti mahdollisuus meni jo", tokaisin ja viskasin kyseisen siivousvälineen mahdollimman kauas käsiemme ulottumattomiin. Ei tässä enää kaivattu kuin Joonaksen suuta.

"Jokasesta kuluneesta minuutista tulee uus rangaistus", aloin hoputtaa Joonaksen jäädessä avuttomana availemaan suutaan. Hyvä hyvä, vielä, kun vähän kallistut enemmän sinne lattian tasolle.

Naurahdin ääneen Joonaksen viimein antaessa periksi ja tuon alkaessa muutaman ylimääräisen kyyneleen ja raskaan hengenvedon jälkeen tehdä lähempää tuttavuutta lattian verisen pinnan kanssa. Tuon siivoustahdista oli loppujen lopuksi kiinni se, kuinka montaa eri leikkiä tässä leikittäisiin...

***
Sanoja: 457

Tälleen melkein kuukauden tauon jälkeen tulin ilahduttamaan teitä🥰mahtaako täällä ees enää olla lukijoita?🤔