Goodbye to you {Jatkoa Ikuisesti Nuorille}

Luku 2. Rakastathan minua vielä huomenna?

Lysähdän iloisena sohvalle. Tästä se alkaa, uusia ystäviä! Luke on mukava, mutta ei voita Louisia mitenkään. Louis.

"Voi ei!" huudahdan ja juoksen yläkertaan. Avaan tietokoneen ja Skypen. Lähetän Louisille pyynnön, johon hän onneksi vastaa heti. Louis on ilmeisesti yrittänyt saada minua jo kiinni..

"LOUIS!" huudahdan kun nään hänet.

"Elina rakaaaas!" Louis huudahtaa myös.

"Anteeks, anteeks, anteeks! Mä olin Carlyn kaa shoppailemassa ja kahvilassa tappamassa aikaa ja.." Päätin, etten kertoisi Louisille mitään Lukesta, en halunnut, että hän alkaisi pelkäämään, että Luke olisi tärkeämpi minulle. Louis oli edelleen tärkein ihminen minulle ja poikaystäväni, vaikka olikin monen sadan kilometrin päässä.

"Ja..?" Louis kysyy.

"Me ei ollenkaan huomattu etttä kello oli jo noin paljon", valehtelen nopeasti.

"Noooh, ei se mitään. Pääasia että nyt keritään jutteleen!" Samassa kuuluu hirveää huutoa. Pojat ovat ilmeisesti huomanneet, että Louis puhuu kanssani. Harry hyppää yht'äkkiää sängylle jossa Louis istuu ja tönäisee hänet lattialle.

"Elinaa!!!!!!!!!!" Harry huutaa innoissaan.

"Harolddddd", sanon nauraen.

"Meillä on sua ikävä!" Harry sanoo ja vääntää suunsa alaspäin.

"Niin on mullakin teitä!"

"Harry! Mäki haluun puhua Elinan kanssa!" Niall huutaa hypäten Harryn viereen.

"Nialler!"

"ELINA!" Niall huutaa Harryn peittäessä korvansa.

"Mitäs sinne kuuluu?" Harry kysyy.

"Samaa vanhaa, mut entä sinne?"

"Hyvää, meillä kaikilla on sua ikävä.."

"Niin on mullakin teitä."

Yht'äkkiä Louis on jo huutamassa pojille, että heidän täytyisi häipyä, jotta saisimme keskustella rauhassa. Nauran kippurassa kun kaikki kolme poikaa lähtevät juoksemaan pois huoneesta huutaen.

Säpsähdän, kun Liam ilmestyy kameraan.

"Liam!" huudahdan iloisena. On ihanaa nähdä Liam pitkästä aikaa, hän on minulle kuin isoveli.

"Elina! Ihana nähdä sua! Vaikkakin kameran kautta mut jokatapauksessa."

"Samat sanat", sanon hymyillen.

"Louis on ikävöinyt sua älyttömästi! Hyvä jos se pystyy harjotuksissa keskittymään ollenkaan kun se ajattelee vaan sua!" Liam sanoo vinkaten silmää.

"Ei se ainut oo.." sanon naurahtaen.

"Elina rakas, mä käyn häätään pojat pois niin sä saat jutella rauhassa Louisin kanssa."

"Okei, moikka Liam!"

"Moimoi Elina", Liam sanoo ja poistuu. Hetken päästä Louisin kasvot ilmestyvät näyttöön.

"Mut Elina miten sä voit? Ja ihan rehellinen vastaus!"

"Hyvin.. Mulla on vaan hirvee ikävä sua ja poikia. Sua eniten tietty!"

"Sä et arvaakkaan kuinka kova ikävä mulla on sua! Vielä kuukausi ja kaks viikkoo.."

"Kyl se nopeesti menee! Skypetellään jne niin ikävä ei ehdi kasvaa niin suureks!"

"Niin.. Muuten, sillon sun synttärijuhlissa.. Haluisitko sä nyt kertoo siitä?"

Olen varma, että Louis huomasi vakavoituneen ilmeeni. Käteni alkoivat täristä hieman ja silmiäni kirveli. Ei, en alkaisi itkemään Louisin nähden. Hän ei kestäisi sitä, ettei pääsisi lohduttamaan ja halaamaan minua.

"Elina?"

"Louis mä lupaan kertoo joku päivä, mut ei nyt.." saan sanottua.

"O-okei.. Mut muista, et sä voit aina kertoo mulle kaiken!"

"Joo.. Mä tiedän. Mut mä lähen nyt suihkuun."

"Okei.."

"Rakastathan minua vielä huomenna?" kysyn hiljaa.

"Huomenna, ylihuomenna, viikon päästä ja vielä kuukausien ja vuosien päästä. Ikuisesti", Louis kuiskaa. Hymyillen lähetän hänelle lentosuukon. Louis esittää, että nappaa suukkoni nopeasti käteensä ja painaa sen huulilleen.

"Moikka rakas."

"Moimoi Louis", sanon ja katkaisen Skype puhelumme.