Goodbye to you {Jatkoa Ikuisesti Nuorille}

Luku 8. Uudelleen näkeminen

*Elinan POV*

On kulunut jo kaksi viikko siitä, kun Louis jätti minut virallisesti, enkä ole päässyt vieläkään yli. En pysty päästämään Louisista irti, vaikka kuinka yritänkin. Liam on niin sanotusti muuttanut luokseni sen päivän jälkeen. Olisin mieluummin yksin, itkisin itseni uneen muistellen Louisia, mutta Liamin takia tämä on melkein mahdotonta. One Directionilla on kuukauden loma, joka tekee hyvää kaikille, paitsi minulle. Liamilla ei ole kiire minnekkään, joten hän yrittää järjestää minulle tekemistä. Hän katsoo, että varmasti syön, ja etten vahingoita itseäni. Silti kaikki mitä teemme, muistuttaa minua Louisista.

"Elina, haluisitko sä tehdä jotain?" Liam kysyy hymyillen.

"Eikö me olla tehty tarpeeks kaikkee tällä viikolla?" kysyn ärsyyntyneenä. Liam vei minut keilaamaan kaksi päivää sitten, mutta sekin toi liian paljon kipeitä muistoja mieleen. 

"Mmm.. Mut mä lähden käymään poikien luona, kai sä pärjäät täällä?"

"Pärjään pärjään!" Sen kuultuaan Liam nappaa takkinsa naulakosta ja halaa minua ennen kuin lähtee. 

Istun sohvalle jja laitan television päälle yrittäen keskittyä ohjelmiin, joita vahdan jatkuvasti. Olen juuri nukahtamassa, kun kännykkäni alkaa soimaan.

Tuntematon numero.

"Elina..", sanon hiljaa painettuani vihreää luuria.

"Luke tässä..." Olen aivan varma, että pieni henkäisyni kuuluu linjan toisella puolella.

"Mmh."

"Sulla on ihan hyvä syy vihata mua! Mutta, mä kadun sitä mitä mä sanoin sulle. Sä oot upee tyttö, enkä mä tiedä mikä muhun meni sillon ravintolassa.. Mä toivon, että sä voisit antaa mulle anteeks."

"Ei sillä enää oo väliä.. Jja saat anteeks.." Kyynel vierähtää poskelleni muistellessani sitä iltaa.

"Eiks me voitas yrittää vielä? En tarkota sillä tapaa, haluisin vaan olla sun tukenas.. Oltas kavereita. Mä tiedän Elina, että sä ja Louis ootte eronnut." Luken sanat yllättävät minut. En silti saa suutani auki vastatakseni. "No..?" Luke kysyy varovasti.

"Okei..", kuiskaan hiljaa.

"Haluisiks sä nähdä tänään?"

"Ehdottomasti!" vastaan hymyillen ja paljon iloisemmin. "Jos sä vaikka tuut tänne?"

"Käy hyvin, nähdään kuudelta?"

"Selvä, moikka Luke!"

"Moimoi Elina, nähdään kohta", Luke sanoo ja puhelu katkeaa. Hymyillen laitan kännykän takaisin pöydälle jja valmistaudun Luken tulemiseen.

*Liamin POV*

Pysäytän auton Louisin pihaan ja koputan oveen. Harry avaa oven hymyillen ja päästää minut sisälle.

"Liammmm!" Niall huutaa olohuoneesta.

"Niall!" huudan takaisin vielä lujempaa kuin Niall huusi. 

"Voitteko lopettaa ton huutamisen nyt?!" Louis sanoo keittiöstä hiljaisella äänellä. Vilkaisen Harrya joka nostaa olkapäitään.

"Louis, onks kaikki hyvin?" kysyn istuen toiselle puolelle keittiönpöytää. Louis vilkaisee minua surullisena, jonka jälkeen kääntää katseena takaisin pöytään.

"Mmm."

"Mä kyllä nään susta, että ei oo. Sä voit sanoo mulle jos sua painaa joku."

"Joo mä tiedän Liam. M-miten Elina voi?" Louis kysyy niin hiljaa kuin mahdollista.

"Etköhän sä itekkin jo arvaa.. Sä jätit sen aika kylmästi, sä et antanut Elinan edes selittää!" huudahdan ärsyyntyneenä.

"A-anteeks, mä en sanonut ihan niitä sanoja mitkä mun piti sanoa.. Mut miten se voi?"

"Ihan hyvin.. Tai ainakin yrittää esittää mun nähden."

"No hyvä sitten.."

"Onks sulla vielä jotain, Louis?"

"Mä vaan en pysty elään enää ilman Elinaa.. Mun olis pitänyt antaa sen selittää.. Mulla on Elinaa ikävä.."

"On silläkin sua Louis.."

*Elinan POV*

 Oveeni koputetaan ja nousen avaamaan oven, toivon mukaan Lukelle.

"Elina!!!!!" Luke huutaa heti kun avaan oven.

"Lukeee!!" huudahdan itsekkin. Luke halaa minua jja vastaan iloisena halaukseen. 

"Et oo juurikaan muuttunut, ehkä vaan laihtunu..", Luke sanoo naurahtaen.

"Ja mitenköhän mä oon voinut laihtua Liamin pakottaessa mut syömään joka toinen minuutti?!" Naurahdan itsekkin ja istun sohvalle. Luke istuu viereeni nauraen.

"Mut mitäs muuta sulle kuuluu, jos tota teidän eroo ei lasketa mukaan", Luke sanoo äänen madaltuessa loppua kohti.

"Ihan hyvää, kai.. Mut puhutaan jostain muusta, nyt kun Liamkin on poikien luona."

"Hyvä sitten. Tota, sua ei oo vähään aikaan näkyny siellä ravintolassa.."

"Ei niin, eikä tuu näkymään", vastaan naurahtaen vaivautuneena.

"Älä sano, että.."

"Kyllä, mut erotettiin.. Mun ja.." keskeytän lauseeni ja vedän syvään henkeä ennen kuin jatkan melkein kuiskaten sen nimen," Louisin eron jälkeen mä en pystynyt mennä minnekkään, vietin kaiken aikaa kotona itkiessä. Liam kuitenkin pakotti mut viikon jälkeen töihin, jja tietenkin siellä oli kuultu mun ja Louisin erosta. En ollut ilmottanut sinne mitään etten tulis töihin, joten mut erotettiin sitten. Olin kuulemma liian epätunnollinen.."

"Et oo tosissas!" Luke huudahtaa. Nyökkään nauraen Luken reaktiolle.

Loppuillan juttelemme kaikkea maan ja taivaan väliltä, aivan niinkuin ensimmäisellä kertaa. Nyt olen kuitenkin varma, että minusta ja Lukesta ei ole muutakuin hyviksi ystäviksi. Uskon Luken tietävän sen myös.

Samassa ulko-oveen koputetaan ja avataan saman tien sen jälkeen. 

"Moi Elin-", Liam lopettaa lauseensa kesken nähdessään Luken. 

"Mä olin tässä just lähössä..", Luke sanoo vilkaisten minua epävarmana.

"Tota.. Mä saatan sut tohon pihalle", sanon nousten sohvalta. Luke seuraa minua eteiseen, ohittaen Liamin nopeasti. Avaan ulko-oven ja nappaan takin päälleni.

"Oli kiva jutella.. Ja anteeks tosta 'keskeytyksestä'.."

"Ei se mitään, mut kai me vielä nähdään?"

"Tietysti, Luke! Miten ois viikonloppuna?"

"Käy hyvin! No, hyvää yötä Elina."

"Öitä Luke." Ennen kuin Luke avaa autonsa oven hän painaa minut vielä lämpimään halaukseen, jota olen tietyllä tapaa kaivannut. Hymyilen Lukelle vielä ennen kuin hän astuu autoonsa.

"Elina..", Liam sanoo epäilevään sävyyn kun tulen sisälle.

"Niin Liam..?"

"Oottehan te nyt vaan kavereita? Mä en halua, että sua sattuu enempää.."

"Tietty ollaan! Ja älä huoli, mä haluan vaan olla kavereita, ja niin haluaa Lukekin."

"No hyvä sitten."

"Mut mä menen nyt nukkumaan, Liam. Öitä!" 

"Öitä Elina", Liam sanoo halaten minua nopeasti.