Aleksi:
Istuin ystäväni Joonaksen kanssa kerrostalo asuntomme parvekkeella. Poltin tupakkaa ja Joonas kertoi parisuhdeongelmistaan, mitä en kylläkään edes kuunnellut. En osaa auttaa häntä, kun siis olen sinkku. Ja tykkään siitä. En tarvitse juuri nyt ketään vierelleni vaikkakin olisihan se ihan kivaa. Minulle kun riittää joku yhden illan baaripano. Poltettuani tupakkani heitin sen kaiteen yli. Jossain kohtaa se kait tipahti asfaltille. Tai sitten muussa tapauksessa alakerran naapurin parvekkeella olevaan kukkaruukkuun. Ken tietää.
"Aleksi, kuunteletko sä kun mä kerron mun sydäntä särkevästä asiasta", Joonas kysyi. Nyökkäsin vaikka en ollutkaan kuunnellut. Todennäköisesti Joonas kyllä tiesi, etten ollut kuunnellut. En kuuntele melkein koskaan häntä.
Olin askelta häntä kohti, kun alapuoleltamme kuului kauheaa ärjymistä. Käännyin katsomaan alas päin ja Joonaskin tuli viereeni. Alakerran mummohan se siellä vain räyhäsi. Sitä samaa, mitä aina.
"Tajuatteko te, että nämä voivat tappaa! Nämä eivät ole hyväksi kenellekään. Eikä nämä kuulu luontoon vaan roskikseen. Onneksi se tipahti tänne! Saatte kiittää onneanne!" Pyöritin silmiäni. "Okei sori". Suljin ikkunan ja lähdimme Joonaksen kanssa sisälle. Siellä ei ainakaan tarvitse huolehtia mummosta. Onhan hänellä toki nimikin, mutta en tahdo muistaa sitä. Heh.
"Hei kato! Mehän voitais mennä tonne! Puetaan sulle jotkut kivat vaatteet ja meet pokaamaan porukkaa. Katotaan kuka lähtee mukaan!" Joonas hihkaisi ja osoitti luurissaan olevaa asiaa. Vilkaisin sitä. Joku baari etsii lisävoimia, jotta jokainen saisi jonkun parin itselleen. Voi jeesus tätäkin päivää!
"Tai sä voit mennä. Tää on enemmälti sun asia", sanoin ja pyöritin sormeani ilmoituksen yläpuolella. Sitten menin makaamaan sohvalle ja jatkoin: "ja tää on enemmälti mun asia".
Ughh! Joonas oli saanut jollakin tapaa minut raahattua sinne baariin. Olin pukenut päälleni vanhat vartalonmyönteiser nahkahousuni, joita olin käyttänyt paljonkin nuorempana, ja hihattoman mustan paidan Joonaksen tahdosta. Tämähän ei kauheampaa voi ollakaan. Ja Joonas oli vielä jättänyt minut tänne yksin. Kuulemma hänellä oli muuta tekemistä "jossain". Ei edes viitsinyt kertoa missä. On siinäkin ystävä.
Kävelin tiskille ja tilasin jonkun listalta löytyvän shotin. Vedin sen alas ja tilasin heti perään toisen. Jos täällä kerran piti olla, miksen joisi itseäni umpihumalaan ja kaatuisi sitten vaikka puskaan kotimatkalla.
En tiedä, kuinka monta shottia olin jo vetänyt, mutta tanssin kuin viimeistä päivää. En ollut edes tajunnut katsoa kelloa ja Joonas oli varmasti jo huolissaan. Eipä siinä. Oma vika, kun jätti minut tänne yksin.
"Hei, sähän näytät kuumalta. Miks noin hyvännäkönen kundi on yksin täällä tanssimassa ilman seuraa. Mä voisin antaa sitä, jos tarviit. Voitais häippästä täältä jomman kumman kämpille". Käännyin katsomaan kuka minulle puhui. Miehellä oli kiharat hiukset ja hänen hymynsä oli kuin elokuvissa. Tuijotin häntä vastaamatta mitään. Tajusin sen vasta, kun joku toinen otti minua kiinni lantiosta takaapäin. Käännyin nopeasti ja huomasin vanhan miehen. Revin hänen kätensä irti ja kaaduin samaan aikaan kiharapään syliin. Tuijotimme toisiamme hetken.
"Tää on mun. Eti oma", se sanoi vanhukselle ja vei mut ulos baarista. "Kummalle mennään?" mies kysyi. "Teille." vastasin lyhyesti. Emme todellakaan voi mennä meille sillä olemme Joonaksen kanssa kämppiksiä. Mies nyökkäsi ja lähdimme kävelemään hänelle päin. "Oon Olli btw". "Aleksi".
Pääsimme perille ja Olli työnsi meidät asuntoonsa. En ehtinyt edes ottaa kenkiäni pois, kun Olli jo vei mua kohti makkaria.
Olinko tarttunut mahdollisuuteen vai olinko tekemässä elämäni suurinta virhettä?
***
~ S: 511 ~
|| Ensimmäinen osa uutta kirjaa. En tiedä vielä nimeä, mutta eiköhän seki jossaki kohtaa ilmesty. Kertokaapa mitä mieltä olitte tästä ||
