Kaksi viikkoa kului sairaalassa ja pääsin kotiin. Olli ja Joonas olivat suunnitelleet minulle jonkun yllätyksen, ehkä. Olli tuli hakemaan ja vei kotiin. En kuitenkaan saanut mennä heti sisälle vaan piti odottaa, että Joonas tulisi avaamaan oven.
"Pitäiskö pelätä? Jos antaa Joonakselle kaiken vallan suunnitella jotain niin..siivoomisessa menee kauan", sanoin. Joonas ja Olli alkoivat nauraa. Minuakin se huvitti paljon. Joonas päästi meidät sisälle ja vei pieneen keittiöön. Ruokapöydän päällä oli kakku, karkkeja, sipsejä..vaikka mitä.
"Tervetuloa kotiin Aleksi!" Joonas huusi ja halasi minua. Hän viittoi minut istumaan tuolille. Olli istui viereeni. "Leikkaa kakku niin muutkin saa syödä sitä", Joonas käski. Naurahdin ja leikkasin palasen kakkua lautaselleni. Joonas oli ottamassa kakkulapiota, mutta annoin sen Ollille. Niin kamala ystävä olen.
Olimme syöneet ja jutelleet kaikenlaista. "Seurusteletteko te nyt?" Joonas kysyi. Jäädyimme kummatkin minä ja Olli ja katsoimme toisiamme. Emme olleet ajatelleet sitä ollenkaan.. "Ei me kyllä mitään olla vielä ajatellut sitä. Haluisitko sä?" Olli kysyi ja painoi huulensa kaulalleni. Huulieni välistä kuului tahoton huokaisu. "Mh Olli.. Joonas tappaa meijät", sai sanottua ja työnsin Ollin naaman kaulaltani pois. Joonas katsoi minua ilmeellä, joka tarkoitti sitä, että hän kiitti suuresti lopetettuamme.
"Okei..sä saat mennä Ollille -yöksikkin- mutta ette ala panemaan. Sä oot potilaana. Me nähdään jonkun neljän viikon päästä. Oot rakas. Ja tulee ikävä", Joonas sanoi ennen kuin lähti ovesta autolleen. Joonaksella oli joku juttu kolmen ystävänsä kanssa, joka kestää neljä viikkoa. Vajaan kuukauden. Olin kysynyt häneltä, että pääsenkö siksi aikaa Ollille. Joonas oli miettinyt asiaa, mutta tajuttuaan, etten luovuta ellei hän suostu, hän suostui.
Pakkasin tavarani ja lähdimme Ollille. Meidän piti käydä sitä ennen apteekissa ostamassa buranaa ja sairaalasta saadun reseptin lääkkeet. Minua huimasi liiallisen sokerinmäärän vuoksi ja jouduin menemään maaten sohvalle vähäksi aikaa. Olli meni siksi aikaa laittamaan lakanat minulle sänkyynsä. Hän ei edes ehdottanut sohvalla nukkumista. Taidan tajuta, että miksi. Olen niin puoleensavetävä, ettei Olli voinut vastustaa.
"Noniin..lakanat on laitettu..ja nyt, mä kysyn uudestaan. Haluatko sä alkaa seurustelemaan", Olli kysyi ja lähestyi minua. Tuijotin häntä hiljaa ja katsoin kun hän painoi huulensa uudelleen kaulalleni. "Ja nyt sä saat huokailla niin kovaa, kuin haluut". Olli alkoi tekemään fritsuja kaulaani ja laskeutui siitä aina alemmas keholleni. Tykkäsin siitä. Se rauhoitti mieltä toden teolla. Voin jopa suositella sitä.
"Mennäänkö sänkyyn?" Olli kysyi. Oikeastaan en edes kerennyt vastata, kun hän jo nosti minut syliinsä ja kantoi makuuhuoneeseensa. Olli laski minut pehmeälle sängylle ja tuli päälleni. Molemmat unohdimme Joonaksen käskyn siitä, ettei saanut panna. Joonas ei kuitenkaan ole täällä, eikä saa tietää tästä.
***
~ S:410 ~
|| Haluun tietää, mitä mieltä ootte tästä tähän asti ||
