Angelboy (in finnish)

Let me help you {15}

-Niall-
Kiedon käteni varovasti Zaynin vartalon ympäri ja painan pääni tuon rintakehälle. En juuri nyt jaksa välittää mistään Danin uhkailuista. Tässä on niin turvallinen ja hyvä olla.

''Haluatko sä kertoa, mitä kaikkea Ed on tehny tai sanonu?'' Zayn kysyy hetken kuluttua.

Puren alahuultani ja katson Zaynin huolestuneita silmiä. Hän on lohduttanut ja auttanut sen verran, että tuolla olisi oikeus tietää.

Irroitan otteeni Zaynistä. Aijon näyttää mustelman vatsassani, joten suoristan jalkojani. Hengitykseni tiheentyy, enkä tiedä kunnollista syytä sille. Vihaan, kun joku katsoo vartaloani, koska en todellakaan ole missään parhaassa kunnossa. Joten tämä hieman hermostuttaa.
Nostan paidanhelmaa sen verran, että mustelma vatsassa näkyy.
Zaynin silmät suurenevat ja tuo näyttää järkyttyneeltä. Lasken paidanhelman takaisin alas ja katson käsiini, joilla näprään jotain omaa.

''Ed sanoo usein, että mun pitäis kuolla, niin ku isän ja, että kukaan ei tartte tällasta riesaa.'' kerron hiljaa.

''Niall se ei oo totta. Ed niin väärässä, kun vaan voi.'' Zayn kuiskailee korvaani ja tiukentaa otettaan.

''Zayn, mun äiti viettää Emman ja Edin kanssa paljon enemmän aikaa, kun mun. Mä oon vaan taakka kotona.'' sanon hiljaa.

''Shh...Sä oot kaunis ihminen. Niin sisältä, kuin ulkoakin. Et todellakaan mikään riesa tai taakka.'' Zayn kuiskaa ja silittää toisella kädellään käsivarttani ja toisella niskaani.

''Mua sattuu Zayn. Niin paljon.'' sanon todella hiljaa ja painan pääni takaisin Zaynin rintakehälle. Olen henkisesti ihan loppu.

''Mä oon tässä ja autan. Sua ei saa sattua.'' tuo sanoo hiljaa.

-Zayn-
Ei enkelieihin kuulu sattua tai he eivät saa itkeä. Olen niin vihainen. Vihainen Edille ja Danille, jotka ovat vain pahentaneet pikkuisen oloa.
Yht'äkkiä ovikello soi. Niall suorastaan hyppää pois sylistäni ja istuu viereeni. Huokaan pienesti ja hipaisen tuon poskea. Tuntui hyvältä syleillä häntä.
Joka tapauksessa, kävelin ovelle ja avasin sen.

''Zayn! Tuu niin lähetään!'' Dan huudahtaa parin kaverin kanssa.

''Häh? Minne?'' kysyn ihmeissäni.

''No Nicolakselle tietysti. Se pitää bileet!'' Dan hihkuu.

''Mä en oo tulossa.'' sanon pyöräyttäen silmiäni.

''Mitä?'' kaikki kysyvät kuorossa.

''Mua särkee päähän. En oo tulossa.'' toistan.

''Zayn, onko sulla joku hoito kylässä!?'' Dan innostuu ja on jo änkemässä ohitseni, mutta laitan käden eteen.

''No ei ole. Lähtekää nyt menemään!'' käsken. Alan todellakin turhautua heihin.

''Nii varmaan, mutta okei. Ehkä se käy, että luistat tän kerran pois. Muistakaa käyttää ehkäsyä.'' Dan sanoo ja iskee silmää, kunnes lähtee.

Huokaan raskaasti. Voi idiootit!
Menen takaisin olohuoneeseen ja Niall nousee heti seisomaan.

''Mun on paras mennä. En mä voi pitää täällä sua ja sä et pääse minnekkään.'' hän sanoo. Ilmeisesti kuuli äskeisen keskustelun.

''Ei! Ei ei. En mä päästä sua lähtemään. Enkä mä oikeesti nyt jaksa noita idiootteja.'' vakuutan.

''Mut Dan on sano-'' Niall aloittaa, mutta keskeytän tuon.

''Älä kuuntele sitä. Se on idiootti ja aivan väärässä.'' sanon ja menen Niallin lähelle ja vedän tuon takaisin istumaan.

''Sä joudut ongelmiin mun takia.'' Niall sanoo hennolla äänellää.