Angelboy (in finnish)

Mom? Dad? {18}

-Niall-
Zayn käski minun laittaa rennot vaatteet päälle. Hän myös itse laittoi  samantyyliset vaatteet ylleen. Miksi ihmeessä?

Zaynillä on päällään lyhyet harmaat shortsit ja musta t-paita. Itselläni on melkein samallaiset shortsit, sekä ohut, hihaton huppari.
Hän kuitenkin otti mukaan treenikassinsa ja laittoi sinne pyyhkeet, täytetyt juomapullot, sekä vaihtovaatteet.
Menimme herran autolle ja en voinut olla huomaamatta virnettä tuon kasvoilla.
En kuitenkaan enää kysynyt mitään minne olisimme menossa. Ei hän ikinä kertoisi etukateen mitään. Mysteerinen kun on.

Zayn starttasi auton ja lähti ajamaan kauemmas keskustasta. Katselin maisemia, -jotka eivät kovin hulppeita olleet- kunnes yht'äkkiä auto pysähtyi. Katsoin Zayniä kysyvänä, mutta hän vain nyökkäsi hymyillen. En ole ennen käynyt tällä puolella kaupunkia, koska keskusta on aivan toisessa suunnassa. En siis yhtään tiennyt, missä olemme.

Kapusin autosta ulos ja paukautin pienesti auton oven kiinni.  Menin Zaynin luo ja katsoin valtavaa rakennusta edessäni.

''Mikä ihme toi on?'' kysyin ihmetellen ja silmäilen rakennusta.

''Tuu, niin näät.'' Zayn naurahti.

Hän asetti kätensä alaselälleni ja ohjasi minut sisälle. Outo raudanhaju sekoitettuna muihin outoihin hajuihin valtasivat minut. Nyrpistin sille nenääni. Ei mikään paras haju.
Kuulin Zaynin naurahtavan reaktiolleni vieressäni.

Kvelemme pitkää käytävää hetken, kunnes Zayn pysähtyi ja avasi jonkun punaisen oven. Hän päästi minut ensimmäisenä sisälle ja tuli vasta sitten perässäni. Katselin ympärille ja tajusin, että olemme jonkin sortin pukuhuoneessa.
Zayn heitti treenikasiin penkille ja avasi yhden lokeron. Hän nappasi kassista juomapullot ja heitti kassin lokeroon. Zayn lukitsi lokeron perässään ja laittoi avaimen taskuunsa. Katselin vain tyhmänä vierestä.

''Noni. Valmis?'' hän kysyi hymyillen.

Nyökkäsin vain, vaikken ollut yhtään varma olenko valmis tuon nuorukaisen tempauksiin.

Menin kuitenkin hänen perässä toiseen päähän pukuhuonetta, jossa oli myös ovi. Zayn avasi oven ja menin jälleen edeltä.
Sitten vasta minulle valkeni, missä olemme. Kuntosali. Vanhan näköinen, tilava, haiseva, kuntosali.

''Täällä ei oikeastaan ikinä käy ketään. En ainakaan oo törmänny, kun pariin ihmiseen täällä ollessani. Ja usko mua, mä oon tappanu täällä aikaa.'' hän naurahtaa, kun tulee viereeni.

Ja sen näkee. Zaynin uskomattomat lihakset paistavat varmaan jokaisen tuon paidan alta.

''Eli mä tulin katsomaan sun treeniä?'' kysyn pienesti virnistäen.

Ei yhtään paha ajatus, jos minulta kysytään.

Zayn vain naurahti ja pudisti päätään.

''Ei, vaan sä treenaat mun kanssa.'' mustahiuksinen virnisti.

Silmäni laajenivat varmaan lautasen kokoisiksi ja virneeni on tipotiessään.

''Mitä? Enkä! Zayn, luuletko sä tosissas, että mä osaan yhtään mitään.'' vastustan.

''Just sen takia mä opetan sua. Sun pitää oppia puolustautumaan yksinkin. Niinkun sä oot sanonut, niin mä en joka ikinen hetki voi olla sun turvana.'' hän kertoo.

''Eli sä sitte toit mut tänne jostain säälistä. Zayn ihan tosi.'' uikutan ja menen jo askeleen kauemmas.

''Niall älä viitti. Mä tiedän, että tää on aika tyhmä juttu, mut tän avulla sä opit puolustautumaan esimerkiks vaikka Ediltä. Saat lihasta ja niin edelleen. Kyllä sä tiedät miks mä sut tänne toin.'' Zayn sanoo ja tarttuu minua hellästi kädestä.