Angelboy (in finnish)

We can't be alone {12}

-Niall-
Jään katsomaan sanattomana, kun Zayn kurvaa autollaan pois. Sain juuri ensisuudelmani. Ja se oli täydellinen. Tunnen vieläkin Zaynin pehmeät huulet omillani. En pysty sanoinkuvaamaan, kuinka hyvältä tuo äskeinen tuntui. Miksi ihmeessä Zayn edes suuteli minua? Ei sillä, etten pitänyt siitä. Päinvastoin. Pidin siitä liian paljon.
Tajuan vasta nyt, että seison edelleen ulko-oven edessä. Olen varmaan punainen, kuin paloauto, kun menen sisälle. Jätän kengät siistiin riviin ja suuntaan keittiötä kohti.

''No näkeehän suakin. Missäs oot ollu?'' Emma kysyy, kun tulen keittiöön.

''Louisilla vain.'' valehtelen.

En usko, että Zayn haluaa, että kukaan tietää tämän päiväisestä tai varsinkaan äskeisestä. Enkä itsekään mielellään huutelisi siitä kadulla. Emma vain nyökkää ja vie astiansa tiskikoneeseen.
Otan itsekin jääkaapista ruokaa ja lämmitän sitä mikrossa. Syötyäni käyn suihkussa ja pesen hampaat. Kömmin peiton alle ja kelaan päässäni koko päivän.
Minulla oli niin kivaa yhdessä Zaynin kanssa ja tuo oli todella kiltti ja mukava. Enkä voi kieltää, etteikö Zaynin kosketus olisi tuntunut hyvältä. Se tuntui hemmetin hyvältä ja uskallan ehkä jopa myöntää, että minulla on tunteita tuota mustahiuksista, minua vanhempaan poikaa kohtaan. En kuitenkaan viitsi sanoa Zaynille siitä. Entä jos tuo vain pelleilee kanssani tai tämäkin oli vain joku veto? Ei, ei Zayn voisi tehdä minulle niin.
En kuitenkaan enää jaksa miettiä mitään, vaan ummistan silmäni ja vaivun uneen.

~

Aamulla herään ja ihmettelen, miten on jo näin valoisaa. Silmäni suurenevat ja vilkaisen äkkiä kelloa. Voi hemmetti!
Viittä yli yhdeksän ja koulu alkaisi varttia yli.
Nousin äkkiä ja ryntäsin vaatekaapilleni. Mustat farkut ja valkoinen pitkähihainen saavat luvan kelvata. Seuraavaksi menen vessaan. Teen tarpeeni ja harjaan hampaani ennätysvauhdissa. Hiuksia en nyt kerkeä laittamaan. Saavat sojottaa minne sattuvat. Aamupalaakaan en kerkeä syömään, joten menen nopeasti takaisin huoneeseeni ja pakkaan oikeat kirjat reppuun. Ryntään eteiseen ja laitan mustat Converseni jalkaan ja nappaan takin mukaan.

Koulu alkaa jo häämöttää ja näen sen seinällä olevasta kellosta, että tuntia olisi jäljellä enää puoli tuntia. Mahtavaa Niall.
Ryntään kaapilleni ja heitän kaikki tavarat sinne, lukuunottamatta kemian kirjaa.

''Wou, wou, wou. Rauhassa blondi.'' kuuluu takaani tuttu ääni.

Käännyn ympäri ja kohtaan tutut ruskeat silmät kantavan miehenalun.

''Mihin tollanen kiire?'' Zayn kysyy virnuillen.

''No hyvin tiedät, että oon myöhässä. Niinku oot säkin. Ellet oo tullu tuntia liian aikasin kouluun, mitä epäilen.'' vastaan naurahtaen.

''No puol tuntia jäljellä. Ihan sama.'' mustahiuksinen naurahtaa hiljaa ja tulee lähelleni.

''Et sä tartte tätä.'' hän sanoo hiljaa ja nappaa kemian kirjani kädestäni ja nostaa kätensä ylös.

Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada kirjaani tuolta.

''Zayn ihan tosi. Mä en halua myöhästyä lisää ja jäädä muista jälkeen.'' yritän, mutta turhaan.

''Mä voin ilomielin opettaa sulle kemiaa.'' Zayn mumisee virnuillen ja asettelee hiuksiani johonkin kuriin.

Tuon valloittava tuoksu kantautuu nenääni ja voisin vaikka pyörtyä hetkenä minä hyvänsä.

''Esimerkiks vaikka...'' Zayn sanoo todella hiljaa ja matalasti ja tulee aivan lähelle minua.

Pian tunnen jälleen ne pehmeät ja hyvänmakuiset huulet omillani. Automaattisesti vien käteni Zaynin selän taakse ja kuulen, kuinka kirjani putoaa lattialle. Seuraavaksi tunnen Zaynin kädet poskillani ja hän silittää peukaloillaan poskiani. Zayn painautuu lähemmäs kehoani ja työntää meidät lokeroita vasten. Tuntuu, kuin ilotulitukset paukkuisivat sisälläni. Yritän parhaani mukaan vastata suudelmaan, mutta se jää aika lailla yritykseksi. Toivottavasti se ei nyt paljoa haittaa. Ainakin yritän.
Kohta tunnenkin Zaynin kielen alahuulellani. Raotan hieman huuliani ja pian se kohtaa omani. Pitkän suudelman jälkeen Zayn vetäytyy hieman kauemmas.

''Siinä sulle kemiaa.'' hän sanoo hiljaa ja virnistää, sekä iskee silmää.

Tuo painaa vielä nopean suudelman poskeeni, kunnes hän lähtee. Jään taas tyhmänä katsomaan vanhemman pojan perään. Uskomaton tyyppi.
Menen viereiselle penkille istumaan ja kosketan kihelmöiviä huuliani. En edes tajunnut istuneeni paikallani niin kauan, että kellot soivat.

''Niall!'' kuulen Louisin huutavan nimeäni.

Hän nostaa kemian kirjani lattialta ja tulee luokseni.

''Eikö tää oo sun? Ja miks sä et ollu tunnilla?'' hän kyselee.

''Ei kun mä myöhästyin ja joo, on varmaan.'' sanon ja toivon, ettei tuo kysele enempää.

Louis on juuri sanomassa jotain, mutta Harry ehtii tulla tuon luo ja liittää heidän huulensa yhteen.

''Moi.'' hän tervehtii naurahtaen ja nostaa Louisin syliinsä ja he istuvat viereeni.

''Niall hei? Kuunteleksä yhtään?'' Harry kysyy yht'äkkiä.

''Hä? Joo tottakai.'' sanon.

Oikeasti en edes tiedä, mistä he puhuvat.

''Ethän. Ketäs sä oikein mietit.'' Louis utelee virnistäen.

''No en ketään. Koulujuttuja vaan.'' väitän.

Päässäni pyörii vain Zayn, mutta jos sen kertoisin, he saisivat varmaan sydänkohtauksen.

''Niin varmaan.'' Louis jatkaa, mutta kellot kerkeävät soimaan ennen kuin kerkeän sanomaan mitään.

~

''Niall? Oletko se sinä?'' äitini huutaa olohuoneesta.

''Joo. Odota vähän!'' huudan takaisin ja otan kengät nopeasti pois jaloista.

Menen suoraan olohuoneeseen, jossa äitini odottaa minua. Katson häntä kysyvänä, kun istun sohvalle.

''Me lähdetään perjantaina Markin ja Emman kanssa viikoksi Markin vanhempian luo Bristoliin.'' hän sanoo suoraan.

Suuni loksahtaa auki. ''Mitä? Mut entä mä ja Ed?'' kysyn.

''No Edillä on niin paljon töitä, että se ei valitettavasti pääse mukaan. Me aateltiin ensin myös ottaa sut mukaan, mutta Markin äiti on sairastunut pahasti, eikä varmaan ole hyvä tuoda ventovieraita ihmisiä näytille.'' äiti kertoo.

''Mut eihän me voida olla kahdestaan koko viikkoa! '' huudahdan ja nousen seisomaan.

''Miten niin? Miksi ette? Ed on kunnon poika. Oppisitte tuntemaan toisenne paremmin. Sitä paitsi sä olet 16 ja Ed 19. Kyllä te täällä pärjäätte.'' äiti katsoo minua ihmeissään.

Tunnen kuinka pelko ja viha alkavat virrata suonissa. En voi olla viikkoa kahdestaan Edin kanssa! Se yksi viikonloppu oli jo tarpeeksi kamala.

''Asia on siis päätetty. Kyllä te pärjäätte.'' äiti hymyilee.

Tyydyn vain lähtemään huoneeseeni. Voisiko viikko enää pahemmin alkaa?

------------------------------

MOI!
Pahoittelen, ettei oo pariin päivään tullu lukuja, mutta nyt sain ees jonkinlaisen idean ja yritän tästä sitten väsää jotain :-)

Nii ja mä tiedän, että luku on tottunutta lyhyempi, pahoittelen siitäkin!

Kommentoikaa ja painakaa sitä tähteä, mitä ikinä nyt teettekään :')

Anteeksi mahdolliset kirjotusvirheet!

LOVE U ❤

~S