Sielun sirpaleet

3

" I don't remember the last time I ever felt this alive."

"Sinä, minä ja minun jalkapallo-ottelu. Kauden tärkein matsi, miltä kuulostaa?" Louis selitti puhelimessa. Emme olleet miehen kanssa tunteneet kovinkaan kauan, pari hassua viikkoa. Noiden viikkojen aikana olin oppinut tuntemaan sinisilmää enemmän ja oikeasti nauttimaan hänen seurastaan. Puristin vedet tiskirätistä ja vastasin: " Kuulostaa aivan loistavalta."
Mikä onni, että satuin oikeasti pitämään jalkapallosta. Pelaamisesta en niinkään välittänyt, mutta seurasin sitä kyllä ahkerasti. Ja jos vielä Louis pelaisi, tupla ilo..
" Tuun hakee sua kuudelta. Niall halus vissiin tulla seuraksi tai jotain. Valmistaudu henkisesti."
Tuhahdin ja hyvästelin miehen. Laskettuani kännykän lipaston päälle, katsahdin kelloa. Pieni viisari tikitti kohti numero neljää. Kaksi pitkää tuntia ilman sen järkevämpää tekemistä. Huokaisin. Ehkä voisin yrittää panostaa, ja laittaa kasvoihin meikkiä.

Äh, ei tästä tullut mitään. Kaadoin vanulapulle meikinpoistoainetta ja hankasin naamaani. Kohotin katseeni peiliin ja huomasin kasvojeni helottavan punaisena kaiken sen hankaamisen jälkeen. Olin yrittänyt väsätä meikkiä valehtelematta kymmenen kertaa, huonoin tuloksin. Aivan sama. Kännykkä piipasi viestin merkiksi olohuoneessa ja ryntäsin sen luo. Louis.

Ollaan siellä noin vartin päästä. Oo valmiina. :)  - L

Katsahdin kelloa hämmästyneenä. Se oli oikeasti jo varttia vaille kuusi. Epätoivoisissa meikkisyheröissä taisikin vierähtää tovi. Astelin vaatekaapilleni ja valitsin oikeastaan ensimmäiset vaatteet mitkä käteen sattuivat osumaan. Pihalla oli jo kylmä, joten vetäisin päälle vielä mustan villakangastakin.

Istahdin jalkapallostadionin kovalle penkille, jonka aluseen oli epäilemättä painettu kymmeniä, jopa satoja purukumeja. Varoin visusti koskemasta kädelläni penkkiin. Niall rojahti viereeni taiteillessa hotdogia ulos kääreestään. Sen houkutteleva tuoksu leijaili sieraimiini ja sai vatsani kurnimaan nälästä. En osannut syödä säännöllisesti, ja tämän seikan takia nälkä pääsi usein yllättämään minut huonoissa tilanteissa. Katseeni näytti kai niin kaihoisalta, että Niall tuumasi:
" Voin mä sulle käydä hakee tälläsen samanlaisen."
Sinisten silmien katse siirtyi silmini. Kohautin harteitani.
" Kiitos."

" Neidille kuumakoira. Näin, olkaa hyvä", Niall sanoi käsi ojossa tungettuaan tiensä luokseni. Otin sen vastaan kiitollisesti hymyillen. Keskitin ajatukseni takaisin kentälle jossa peli oli juuri alkanut. Silmäni seurasivat valppaasti pallon kulkua kentällä, mutta useammin kuin kerran katseeni lipui erääseen tiettyyn Louisiin.

" JES!" Kiljuin täyttä kurkkua seisten. Löin nyrkkiä ilmaan ja hihkuin muun yleisön mukana. Peli oli päättynyt 3-2 Louisin iskettyä joukkueensa voittoon. Niall katsoi minua virnuillen. Ehkä otin tämän "fanin" roolin liian tosissaan. Vain fanipipo puuttui.
" Sä kyllä vedät roolisi hyvin", blondi hymähti minua tuijottaen.

Kätemme läpsähtivät yhteen ilmassa. Louisin huulilta karkasi naurahdus ja minunkin kasvoille oli levinnyt leveä hymy. Minulla oli oikeasti ollut hauskaa. Viime kerrasta oli kulunut aivan liian kauan. Louis repäisi säärisuojat jaloistaan ja sanoi: " Onko sulla ohjelmaa vielä täksi päiväksi?"
Sydämeni löi ylimääräisen lyönnin. Miten tuo yksinkertainen lause sai minut niin iloiseksi? Pudistin päätäni, vaikka mielessäni kummitteli tiskipöydällä lojuva tiskivuori ja pääsykoekirjat makasivat pöydällä tasan samassa asennossa, jossa ne olivat olleet viimeisen viikon ajan. Työnsin mielikuvan pois ajatuksistani, kerkeäisi sitä myöhemminkin.
" Hyvä. Sä tuut meille iltaa viettämään." Mies totesi ja lähti viemään minua kädestä pitäen autolleen. Kosketus sai kylmätväreet kulkemaan ympäri kehoani.