Runoja sanojen maasta

Keho

Yöllä akkunan alla
Hiljaisten vällyjen välissä
Makaa kalvas keho.

Ääneti lähes paikallaan
Silmät hivenen raollaan
Näkee punertavan kuun
Ne traagiset tähdet
Sekä hatarat sumupilvet.

Malliltaan väärä
Kasvoiltaan kuulas
Leualtaan väkevä
Rikkinäinen
Mutta vahva
keho olettoman.

Ei sillä ole katsetta
Ei ilmettä
Ei sanoja
Vain haaveita
Toiveunia
Tulevaisuudesta.

Antaa ajatusten kaikua.