On ehkä parempi ettei maailma tiedä kaikkea kipua
Mitä kaikkea on torjunut ja saanut kokea
Minkä vain muutama näkee minussa
Mistä en osaa puhua
Koska ongelmat on minussa
Ja vaje taidosta itkeä.
Taitoni itkeä katosi aikoja sitten
Enää vain hiljaa peilin edessä
Ja yöllä ääneti huutaen
Ilmaisen kivun
Ja kaiken surun.
Maailma on täynnä liikaa paskaa
Ehkä se vaje on hyvä
Niin en vajoa kaiken mukana
Vaan pysyn tulvan pinnalla
Mutta kipu sattuu
Onko vajeet hyviä vai huonoja?
Minä en osaa itkeä
En ole kokenut rakkautta
Minut on revitty rikki
Ei ole kukaan yrittänyt korjata
Anna mun huutaa kivusta ja ilosta
Ehkä minä joskus opin puhumaan tunteista
Ehkä joskus tulen kuntoon
Ja opin itkemään
Ja olemaan oikea itseni
Ehkä nämä sata sanaa kertoo melkein kaiken minusta.
KAMU SEDANG MEMBACA
Runoja sanojen maasta
PuisiAjan myötä kerättyjä sanoja käärittyinä kipuun, onneen ja elämän monenlaatuisiin hetkiin. #2 in Poetry (highest ranking) © All rights reserved