Runoja sanojen maasta

Pysy rohkeana

"Pysy rohkeana", kuulin vanhan äänen sanovan.

Ei hän tiennyt mitä silloin sisälläni käänsi - miten hän olisi voinut tietää?

Rohkeus

Se ei ole sana jolla itseäni kuvailisin

Sillä en minä kehu itseäni

Olen epävarma - niin kovin kaukana rohkeasta

Uskallan puhua ihmisille, mutta vain kun he eivät ajattele minua itseään kovinkaan paljon alhaisempana.

Uskallan puhua niille, ketkä arvostavat sanojani.

Siksi kirjoittaminen on helpompaa

Sillä täällä voin puhua

Sanoa mitä vaan

Ja tiedän että se vastaanotetaan

Minun ei tarvitse esittää

Ei olla itseäni enempää

Voin huutaa turhautumiseni

Päästää dysforiasta irti

Antaa maailmani velloa

Ja se pysyy sanojen sisässä.

"Pysy rohkeana," sanoi vanha ääni.

Ne sanat saivat minut itkemään.