Louis
Istuin autossa takapenkillä. Kuuntelin kuinka Jonathan puhui jonkun kanssa puhelimessa ja Drew vain asetteli paitaansa hyvin. "Lou?" Drew kysyi yllättäen. "Niin?" Kysyin. "Minä voin hakea sulle niitä vaatteita. Jos vaan kerrot Harryn osoitteen?" Drew sanoi. "Okei.. No siis muistat varmaan missä Liam asuu. Niin siellä." Sanoin. Minun silmiäni alkoi kirveltää ajatuskin siitä, että näkisin vilauksenkin siitä kiharapäästä.
"Louis maa kutsuu. Olemme perillä." Drew sanoi. "Sun ei ole pakko tulla mukaan.." Drew vielä lisäsi kun näki saaneensa minun huomion. "Haluan tulla mukaan. Onhan minulla teidät jos jotain käy." Sanoin ja hymyilin Drewille. Nousimme autosta ja minun sydämeni alkoi hakata hulluna. Jonathan huomasi sen ja kaappasi minut kainaloon. "Mä oon tässä pikku kaveri." Jonathan sanoi ja vinkkasi silmäänsä minulle.
Drew koputti Liamin oveen ja odotimme hetken, että joku tulisi aukaisemaan. Niall aukaisi oven ja näytti pelästyneeltä. "Hei.. tuota" Niall alkoi änkyttää ja Drew pelasti hänet nolouden huipentumalta. "Onko Harry siellä?" Drew kysyi ja Niall huomasi minut Jonathanin kainalossa. "Joo on hän. Tulkaa sisään." Niall sanoi ja hymyili. Kävelimme vain suoraan olohuoneeseen missä oli Dan, Phill, Sam, Liam ja yritin etsiä Harryä katseellani. "Mitä asiaa?" Kuulin tutun vihaisen äänen edestäni. Se oli Harry joka näytti siltä, että lyö Jonathania kohta. Hän on taas sekoittanut heidät, koska minun mielestä tässä ei ole mitään syytä alkaa ketään lyömään. "Puhuhan pentu minulle äläkä veljelleni. Saisimmeko Louisin asunnon avaimen?" Drew kysyi rauhallisesti. Näin vihan hänen silmissään. "Se kuuluu Louisille eikä tuollaisille kusipäille niin kuin te!" Hän raivosi. Eiköhän äsken sitten nähnyt minua. En halua, että tästä tulee tappelu. Kävelin Harryn taakse ja kosketin häntä olkapäähän. Hän kääntyi nopeasti ja huitaisi nyrkillä minua naamaan. "Louis anna anteeksi en tiennyt!!" Harry alkoi panikoida, mutta Drew otti häntä rinnuksista. "Kuules jätkä! Louis on itkeny sun takia mitä sää et todellakaan ansaitse! Sää et ansaitse mitään ja silti Louis vielä rakastaa sua ja odottaa että vois luottaa taas suhun!! Ja jos sää luulet, että mulla ja Louisilla on jotain tai oli jotain ihmeellistä niin ei!! Louis ei oo semmonen kusipää niin kuin sää. Tiedätkin sen!" Drew sanoi ja tiputti Harryn lattialle. Jonathan auttoi minut ylös lattialta jonne olin lentänyt Harryn lyönnin voimasta. Hän otti minut kainaloon ja rauhoitteli minua. Harry nousi lattialta ja ojensi minulle avaimia. Otin avaimet vain hänen kädestään. "Lähdetään täällä ei ole enää mitään minulle tärkeää." Sanoin ja mulkaisin Harryä.
Näin miten kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Hän näytti siltä, että haluaisi sanoa jotain, mutta ei vain pysty siihen.
Menimme autolle ja ajoimme nopeasti minun luokse. Kun Drew aukaisi asuntoni oven menimme suoraan hakemaan kaikki tärkeät tavarat. "Saat asua Roosiksen luona niin kauan kuin haluat. Ja me Drewin kanssa voitas auttaa sua ettimään uusi koti jostain koulusi läheltä." Jonathan sanoi. Hän sitten osaa piristää aina minua. Löytää oikeat sanat aina oikeaan paikkaan. "Hei Louis löysin tämmösen." Drew sanoi ja ojensi minulle pakettia. Otin paketin käsiini ja aukaisin sen. Sisältö järkytti minut. Oliko hän oikeasti?
Harry
Istuin nojatuolille takaisin. Kaikki alkoivat jutella taas samoista ja vanhoista aiheista. "Hei Harry tuu mun kans käymään tuolla.." Phill sanoi ja näytti vessaa. Nousin ylös ja menin hänen perässään. "Tiedän, että teit väärin. Mutta mikä tuo juttu oli, että luulit Louisin pettäneen sinua takaisin?" Phill kysyi jotenkin ehkä vihaisestikkin. Katsoin vain varpaitani. "Harry vastaa!" Phill korotti vähän ääntään. "En tiedä!!" Huusin hänelle. Tunsin kuinka kyyneleet nousivat silmiini. Päähäni sattui taas. Rösähdin lattialle itkemään ja tunsin kuinka pitkät käsivarret ympäröivät minut. "Shh.. Olen tässä." Phill lohdutti minua.
Kun hän oli saanut minut rauhoitettua menimme takaisin. "Muuten eikö uutta vuotta pitäs juhlistaa jotenkin! Vai mitä pojat?" Sam innostui. "Käy minulle." Sanoin innoissani.
Menimme kaikki viisi läheiseen kapakkaan ja joimme itsemme aika tukevaan humalaan. Menimme vielä katsomaan ilotulitusta läheiselle marketille. Jim oli eksynyt kans paikalle ja tunnelma oli meidän osalta hyvinkin awkward. Toivon vain, että saisin suudella Louisia silloin kello 00:00. Mutta ei, joku muu tekee sen ihan varmasti.
